Siirry pääsisältöön

1918. Neutraalin, tasapaksun hallinnon loppu


     Toimikunnan asettaminen oli merkki neutraalia hallintoa korostavan kehittämisotteen väistymisestä. Ensimmäistä kerta toimikunnan kokoukseen kutsuttuna en tarkasti ottaen tiennyt, mikä roolini tulisi olemaan. Kokous pidettiin valtion hallinnon kehittämiskeskuksessa. Tiesin vain, että virkamiehistä piti tehdä kansainvälisiä, yhteiskunnan prosesseja ymmärtäviä, laatu- ja kustannustietoisia ja hyviä henkilöstöjohtajia. Nyt alettiin kuroa kiinni todellisuuden ja utopian eroa. Tavoite oli hirveä, mitä en vielä silloin käsittänyt. Kaksitoista viikkoa kestävää koulutusohjelmaa kutsuttiin JOKO-seminaariksi, jonka vetäjäksi jouduin.

     Ylijohtaja toimi seminaarin kuraattorina. Jonkin verran aiheutti sekaannusta hänen tulonsa saliin kommentoimaan keskeneräisiä luentoja ja keskusteluja tuntematta niiden taustoja.

     Pulmaksi nousi seminaariviikkojen yhteen sitovien näkökulmien ja kantavien teemojen ylläpitäminen. Tätä silmällä pitäen piirsin isoille piirtolehdille huoneentaulun jokaisesta organisaation keskeisestä elementistä. Näitä olivat toimintaympäristö, tavoiterakenne, organisaatiorakenne, johtamisjärjestelmä sekä suunnittelu- ja seurantajärjestelmä.

     Rahapajan loppuraportin 300 kappaleen painoksesta jaettiin omat raporttinsa kansanedustajille, Suomen pankin johtajille ja valtiovarainministeriön johtaville virkamiehille sekä valtion talouden tarkastusviraston johdolle. KHO:n edustaja huolehti, että pääsimme käsittelemään loppuraporttia korkeimman hallinto-oikeuden juuri remontoidussa pääistuntosalissa. Ylijohtaja istui ukkotuomarin paikalla. Työryhmän jäsenet keskittyivät puolustajan tehtäväänsä omassa ja opponointiryhmän jäsenet omassa aitiossaan. Saliyleisö muodostui muista seminaarilaista ja paikalle kutsutuista vaikuttajista. Demonstraation seurauksena valtiovarainministeriön valtiosihteeri erotutti rahapajan talouspäällikön.


Kommentit

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *