1933. Valtiovarainministeriössä kehittäjänä

     Uusi työpaikkani valtionvarainministeriössä sijaitsi kaupungin keskustassa. Tittelini oli virastovaltuutettu. Koko henkilökunnalle järjestetyssä tilaisuudessa sivuun jäävä päällikkö selosti ryhtymistään hallituksen määräyksestä keskushallinnon uudistamisen selvitysmieheksi. Hanke oli osa pitkään jatkunutta keskusvirastojen demarivallan vähentämiseen tähtäävää toimintaa

Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni.

     Hallintopäällikkö ihmetyksekseni esitti juhlien järjestämistä jollekin idänmaan tohtorille. Asia näytti olevan jo lyöty lukkoon ja juhlien järjestäminen oli hyvällä mallilla. Tyhmyyksissäni suostuin. Juhliin saapuivat myös tohtorin vaimo ja muuta sukukuntaa ruokineen ja esityksineen. Minua oli pyydetty pitämään puhe, minkä tein tietämättä, kenelle puhuin ja miksi. Valokuvia otettiin runsaasti. En viitsinyt jälkeenpäin udella, mistä oli kyse.

     Vaikka atk-asioita hoitavia henkilöitä oli riittävästi, heidän tietonsa olivat epäkurantteja ja ristiriitaisia ja henkilösuhteet epävakaita sekä riitaisia. Yksi keskeinen henkilö oli ollut viikon kadoksissa, mutta varmasti elossa. Oman sotkunsa aiheutti osaston erään atk-asiantuntijan erottamisvaatimus, jonka hallintojohtaja esitteli minulle kuin tyhjästä valmiine etenemiskonseptein siihen sävyyn, että joudin erottamaan henkilön, sillä muutoin tekisin virkavirheen.

     Hallintopäällikkö alkoi ajaa seuraavaksi syytöksiä rekrytoimaani uutta tietohallintojohtajaa vastaa. Erityisesti minua miellytti uuden tietohallintopäällikön osallistuva kehittämisote, jossa atk-järjestelmän käyttäjät pantiin työhön. Ihmettelin, että taas samanlainen näkymätön ja äänetön käsi verhon takaa ohjaa tapahtumia samoin kuin omituisten juhlien järjestämisessä.

     Tapaukset opettivat, että kuten muissakin valtakeskuksissa, valtiovarainministeriön osastoilla oli näkymättömiä vallankäyttäjiä, jotka osastojen yli sanelivat, mitä tehtiin. Tätä varmisti tapaus, jossa eräänä aamuna huoneessani ilmoittautui nuorehko henkilö, joka sanoi sellaisella päättävyydellä tulevansa osaston tiedottajaksi, etten epäillyt hetkeäkään naista. Viikon päästä hän istui huoneessaan osastolla, muttei se minua häirinnyt, sillä mitään tiedotettavaa ei ollut.