1920. Sote- sairaala ensisijaisesti kalastelee helppoja potilaita ja sen jälkeen hoitaa

     On tunnettu tosi asia, että parasta hoitoa sairaalassa saa, kun on yksi selkä sairaus. Sairaalan kannalta olisi ihannetila, jossa kaikkia paikat olisivat täytetty yhden sairauden helppohoitoisilla potilailla, jotka vievät vain muutaman päivän vuodepaikkaa toisten helppojen jo odottaessa vuoroaan sisään. Kun sairaalan saama korvaus perustuu siihen, kuinka monta hoidettua potilasta vuodessa on, ei ole ihme helpot potilaat ovat tosi kysyttyjä.
     Ruotsin kokemusten mukaan yhden sairauden potilaat ovat jopa niin kysyttyjä, että osaston hiljaisena aikana osasto voi kysellä päivystykseltä, onko siellä helppoja potilaita saatavilla, koska se tietää osastolle rahaa  (http://areena.yle.fi/1-1814096).

     Tästä myös seuraa, että yhden sairauden potilaat täyttävät erikoishoidon paikat.

     Osastot karttavat monisairaita potilaita ei pelkästään siksi, että nämä ovat raskaita hoitaa, vaan ennen kaikkea siksi, että parannetuksi tulee silloin vähän potilaita vuodessa sairaalan saadessa tällöin pienemmän hoitokorvauksen. Monisairas potilaan könttäkorvaus on paljon pienempi usean helpon potilaan könttäsummat yhteensä.

     Ruotsissa on menty jopa niin pitkälle, että potilas on naamioitu paremmaksi, jotta jokin oman sairaalan toinen osasto tai jopa toinen sairaala ottaisi potilaan. Tällöin monisairaasta eroon päässyt osasto voisi taas keskittyä helppoihin yhden sairauden rahakkaisiin potilasiin.

     Ruotsissa on jopa tapauksia, joissa sairaalat tai osastot joulukuussa tehostavat hoitotuotantoa lyhentämällä hoitojaksoja tai nopeammalla kotiuttamista, jolloin sairaala alkaa kalastaa vapautuville paikoillae rahakkaita helppoja potilaita budjettivajeen täyttämiskesi.

     Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia potilaita ovat dementiko ja psykiatriset, päihde riippuvat ja iäkkäät potilaat. Jos tällainen ihminen saa sydän infarktin, hän ei pääse sydänklinikalle vaan hänet passitetaan yleislääketieteen osastolle.  Jos esimerkiksi osaston 13 paikasta viisi on vapaana, tämä sydän potilas pääsee sydänosastolle, mutta jos vapaana on vain kaksi, ne on varattu alle 60-vuotiaille slaagin saaneille terveen näköisille potilaille. Pitää olla siis myös hyvää tuuria mukana päästäkseen hoitoon.

     Suomen terveydenhoidossa on jo nyt edellä esitettyjä ongelmia ja ne vaan kertaantuvat siirryttäessä bisnesvetoiseen yhtiömuotoisen sote hoitotuotantoon. Avain sana on korvausjärjestelmä eli millä perusteella sairaala saa maakunnilta hoitotyöstä rahaa. Lähetteiden antajat ja päivystysyksiköt ovat portinvartijoina,  millaisia potilaita osastot saavat. Omalle ketjulle tietenkin lähetetään helpot potilaat ja vaikeat kiertävät mustapekkoina järjestelmässä. Kaikki hoitoa kaipaavat eivät pääse osastoille, vain sopivat.

     Suomeen tulossa olevalla bisnesmallilla kyse ei ole niinkään sairauksien parantamisesta, vaan saada osastoille helppohoitoisia ja rahaa tuovia potilaita. Taas kerran törmätään siihen tosi asiaan, että terveydenhoidossa ei pelitä bisneslogiikka.