1930. Monisairaat passitetaan kotiin

     Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia potilaita ovat dementiaa sairastavat, psykiatriset tapaukset, päihde riippuvaiset ja iäkkäät potilaat. Ruotsin kokemusten perusteella, jos tällainen ihminen saa sydän infarktin, hän ei pääse sydänklinikalle, vaan hänet passitetaan yleislääketieteen osastolle. Jos esimerkiksi osaston 13 paikasta viisi on vapaana, tämä sydän potilas pääsee sydänosastolle, jos viisi paikka on vapaana, mutta jos vapaana on vain kaksi, ne on varattu alle 60-vuotiaille slaagin saaneille terveen näköisille potilaille. Pitää olla siis myös hyvää tuuria mukana päästäkseen hoitoon.

     Jos potilaalla on kaikki neljä oiretta dementia, psyykkiset ongelmat ja päihderiippuvuus, järjestelmän mielestä parasta hoitoa on kotihoito.

     Suomen terveydenhoidossa on nämä hoitoon pääsy ongelmt vaan kertaantuvat siirryttäessä bisnesvetoiseen yhtiömuotoisen sote-hoitotuotantoon. Avain sana on korvausjärjestelmä eli millä perusteella sairaala saa maakunnilta hoitotyöstä rahaa.

     Koska hoitotuotannon laskutusperusteina ei voida käyttää hoidon vaikuttavuutta sen määrittämisen vaikeuden takia, laskutus tulee perustumaan hoidettavien potilaiden määrään vuodessa. Ei siis hoitopäiviin, koska se johtaisi vuodepaikoilla makuuttamisen.

     Tällöin lähetteiden antajat ja päivystysyksiköt ovat portinvartijoina, millaisia potilaita sairaalalle ohjataan. Osakeyhtiömallissa bisneslogiikkaa johtaa siihen, että sairaala pyrkii saamaan maksimaalien määrän helppo hoitoisia eli hoidettuja potilaista vuodessa. Lähetteiden antajat tietenkin pyrkivät passittamaan omalle ketjulle helpot potilaat. Vaikeat hoitopäiviä kartuttavat, mutta vähän hoidettuja potilaita tuovat potilaat, jäävät kiertämään mustapekkoina järjestelmässä.

     Suomeen tulossa olevassa bisnesmallissa kyse ei ole niinkään sairauksien parantamisesta, vaan  helppohoitoisten ja rahaa tuottavien potilaiden saamisesta sairaalan ja sen osastoille