Valtioita ei yleensä perusteta, vaan ne muodostuvat erilaisten väkivaltiasten
kamppailujen ja poliittisten sopimusten kautta. Nyt kun EU-johto sormi suussa
seuraa kymmenien tuhansien hukkumista Välimereen, pakolaiskysymyksen ratkaiseminen
on mitä ajankohtaisinta.
Valta osa Eurooppaan pyrkijöistä ollessa pohjoisafrikkalaisia EU-johto suunnittelee pakolaisten kokoamispaikoiksi Pohjois-Afrikan kohteita rannikolta tai sen lähialueita. EU-johtajat kyllä tajuavat, etteivät ne voi olla lopullinen ratkaisu, koska tavalla tai toisella ihmiset on niistä siirrettävä Eurooppaan. Toinen jatkuvasti esille noussut esitys on, että EU-maiden pitää auttaa lähtömaita pakolaisvirtojen pienentämiseksi. Tässä ei ole vuosien mittaan päästy puusta pidemmälle. Päivän HS:ssä Euroopan parlamentin puheenjohtaja Antonio Tajani kirjoittaa, että muuttoliikekriisi uhka eurooppalaista unelmaa (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005733862.html).
Afrikan pohjoisrannikolta ja sen lähialueilta löytyy kyllä maa-alueita oman valtion perustamiseksi pakolaisille, kuhan jokainen osallinen kantaa kortensa kekoon se näkökulma mielessä, että tällä tavoin ratkaistaisiin valtava ongelma pakolaisten elinolojen parantamiseksi. Vaikein kysymys on, miten perustettu valtio hallinnollisesti ja logistisesti toimisi, jotta se voisi elättää asukkaansa. Jälkimmäinen muodostuu vaikeasti ratkaistavaksi.
Työvoimaa ollessa runsaasti ja jos alue soveltuu viljelyyn, nämä luovat ratkaisua elintarviketuotannolle, mikä ei tietenkään kokonaan korva elintarvike tuontia. Tehdasteollisuuden saaminen on haasteellista. Ensiksi tämä voi osittain onnistua uusinvestoinneilla kulutustavaratuotantoon lähinnä omaan käyttöön. Toiseksi siirtämällä Euroopasta vanhaa, mutta hyvin toimivia tehtaita tuottamaan maahan ja lähimarkkinoille perustuotteita, luodaan tehdastyöpaikkoja. Kolmanneksi EU-maat voisivat myös sitoutua ostamaan maan tuotteita.
Vääjäämättä syntyvät markkinahäiriöt voidaan ratkaista sopimuksilla ja sillä valtavalla edulla, että maan on erittäin tärkeä tekijä pakolaiskysymyksen ratkaisemisessa.
On päivän selvää, että maa tarvitsee EU:n apua koko toimivan yhteiskunnan infrastruktuurin ja hallintojärjestelmän rakentamisessa. Maasta ei saa tulla minkään valtion siirtomaa eikä toisen luokan maa.
Yhtä selvää on myös, että hanketta vastustetaan laidasta laitaan ja nurkasta nurkkaaa, mutta kaikkien selvintä on, että jos maahanmuuttokysymyksessä ei tapahdu jotain suurta, olemme ennen pitkään hyvin suurissa vaikeuksissa.
Oman valtion perustamisen voidaan katsoa eräin osin olevan vaihtoehto avustaa pakolaisia omassa maassaan. Suuri ero kuitenkin on, kuten on niin usein huomattu, että voimakas korruptio estää uudistukset lähtömaassa. Se lokeroineen kehitystä estävänä voimana on niin iso, että parempi vaihtoehto on aloittaa kaikki alusta eikä rakentaa uutta korruptiohiekan päälle.
Kun pakolaisvaltio onnistuu toiminnassaan, on odotettavissa pakolaisvirta sinne. Tämä näkymä on kuitenkin niin monen kehityksen polun päässä, että sitä on tässä vaiheessa turha murehtia.
Valta osa Eurooppaan pyrkijöistä ollessa pohjoisafrikkalaisia EU-johto suunnittelee pakolaisten kokoamispaikoiksi Pohjois-Afrikan kohteita rannikolta tai sen lähialueita. EU-johtajat kyllä tajuavat, etteivät ne voi olla lopullinen ratkaisu, koska tavalla tai toisella ihmiset on niistä siirrettävä Eurooppaan. Toinen jatkuvasti esille noussut esitys on, että EU-maiden pitää auttaa lähtömaita pakolaisvirtojen pienentämiseksi. Tässä ei ole vuosien mittaan päästy puusta pidemmälle. Päivän HS:ssä Euroopan parlamentin puheenjohtaja Antonio Tajani kirjoittaa, että muuttoliikekriisi uhka eurooppalaista unelmaa (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005733862.html).
Afrikan pohjoisrannikolta ja sen lähialueilta löytyy kyllä maa-alueita oman valtion perustamiseksi pakolaisille, kuhan jokainen osallinen kantaa kortensa kekoon se näkökulma mielessä, että tällä tavoin ratkaistaisiin valtava ongelma pakolaisten elinolojen parantamiseksi. Vaikein kysymys on, miten perustettu valtio hallinnollisesti ja logistisesti toimisi, jotta se voisi elättää asukkaansa. Jälkimmäinen muodostuu vaikeasti ratkaistavaksi.
Työvoimaa ollessa runsaasti ja jos alue soveltuu viljelyyn, nämä luovat ratkaisua elintarviketuotannolle, mikä ei tietenkään kokonaan korva elintarvike tuontia. Tehdasteollisuuden saaminen on haasteellista. Ensiksi tämä voi osittain onnistua uusinvestoinneilla kulutustavaratuotantoon lähinnä omaan käyttöön. Toiseksi siirtämällä Euroopasta vanhaa, mutta hyvin toimivia tehtaita tuottamaan maahan ja lähimarkkinoille perustuotteita, luodaan tehdastyöpaikkoja. Kolmanneksi EU-maat voisivat myös sitoutua ostamaan maan tuotteita.
Vääjäämättä syntyvät markkinahäiriöt voidaan ratkaista sopimuksilla ja sillä valtavalla edulla, että maan on erittäin tärkeä tekijä pakolaiskysymyksen ratkaisemisessa.
On päivän selvää, että maa tarvitsee EU:n apua koko toimivan yhteiskunnan infrastruktuurin ja hallintojärjestelmän rakentamisessa. Maasta ei saa tulla minkään valtion siirtomaa eikä toisen luokan maa.
Yhtä selvää on myös, että hanketta vastustetaan laidasta laitaan ja nurkasta nurkkaaa, mutta kaikkien selvintä on, että jos maahanmuuttokysymyksessä ei tapahdu jotain suurta, olemme ennen pitkään hyvin suurissa vaikeuksissa.
Oman valtion perustamisen voidaan katsoa eräin osin olevan vaihtoehto avustaa pakolaisia omassa maassaan. Suuri ero kuitenkin on, kuten on niin usein huomattu, että voimakas korruptio estää uudistukset lähtömaassa. Se lokeroineen kehitystä estävänä voimana on niin iso, että parempi vaihtoehto on aloittaa kaikki alusta eikä rakentaa uutta korruptiohiekan päälle.
Kun pakolaisvaltio onnistuu toiminnassaan, on odotettavissa pakolaisvirta sinne. Tämä näkymä on kuitenkin niin monen kehityksen polun päässä, että sitä on tässä vaiheessa turha murehtia.
Kommentit
Lähetä kommentti