Elintarvikehintojen halpuuttaminen S-ja K-ryhmien välillä ja kilpailu
Lidliä vastaan vaikuttavat välillä valaiden ja ketun otteluilta vallasta.
Valaat, S ja K taistelevat hiljaisesti pinnan alla edes veden vaahtoamatta. Sen
sijaan Lidl on korvannut taistelun uusilla tempuilla. S ja K ovat kuin sadun
siilejä, jotka osaavat vain yhden suuren tempun, kotimaisuuden mainonnan. Lidl
on kuin kettu, joka osaa monta pientä temppua. Siksi se voittaa.
Kun on toista kymmentä vuotta kokemusta asiakkaana mainituista ketjuista, voi käytännön havaintona todeta, että eroja löytyy. Se voidaan kiteyttää Lidlin pysyvään edulliseen hinta-laatu-suhteeseen. Se ei välttämättä näy silloin tällöin tehdyissä ostoskorivertailuissa. Parhaiten se tulee ilmi, kun on käynyt vuosi kausia S- ja K-ryhmän kaupoissa ja Lidlissä ostamassa oman kulutuskäyttäytymisensä mukaisen vertailukelpoisen ostoskassin. Hintaero on Lidlin hyväksi noin 30 prosenttia.
2000-vosituhannen alussa näytti ensin, että Lidl on kaavoihin kangistunutta saksalaista normikauppaa tylyine johtojärjestelmineen. Nopeasti kuitenkin kassajärjestelmän asiakastiski muutettiin suomalaistyyliseksi, vihannestarjonta parani radikaalisti ja kotimaiset tuotteet saivat jalansijaa, jos hintalaatu on kohdallaan. Tuore kala tuli altaisiin.
Suuri silmään pistävä seikka, jota suomalaissa suurmarketissa ei juuri tapaa, mutta jota Lidlissä esiintyy, on esimiesten näkyminen työntekijöiden joukossa puhelemassa henkilökunnalle ja ilmeisesti ratkaisemassa käytännön ongelmia.
Näyttää siltä, että suomailissa marketissa tehdään tässä suhteessa kaksi virhettä. Tunnetusti nimenomaan suomalaissa yrityksissä henkilökunta arvostaa hyviä suhteita esimiehiin ja paikanpäällä saatua palautetta. Nämä näyttävät nyt puuttuvan marketeista, mikä varmaankaan ei voi olla vaikuttamatta motivaatioon.
Oman pikantin lisän Lidl-keskusteluun toi eräs aamun Jälkipörssi. Toimittajan pyytäessä lopuksi jäseniltä yhtä hyvää talousuutista Elena Gorschkow – Saloranta mainitsi Lidlin kasvamisen. Toki hänellä saattoi olla myös oma lehmä ojassa alan järjestöihmisenä.
Kun on toista kymmentä vuotta kokemusta asiakkaana mainituista ketjuista, voi käytännön havaintona todeta, että eroja löytyy. Se voidaan kiteyttää Lidlin pysyvään edulliseen hinta-laatu-suhteeseen. Se ei välttämättä näy silloin tällöin tehdyissä ostoskorivertailuissa. Parhaiten se tulee ilmi, kun on käynyt vuosi kausia S- ja K-ryhmän kaupoissa ja Lidlissä ostamassa oman kulutuskäyttäytymisensä mukaisen vertailukelpoisen ostoskassin. Hintaero on Lidlin hyväksi noin 30 prosenttia.
2000-vosituhannen alussa näytti ensin, että Lidl on kaavoihin kangistunutta saksalaista normikauppaa tylyine johtojärjestelmineen. Nopeasti kuitenkin kassajärjestelmän asiakastiski muutettiin suomalaistyyliseksi, vihannestarjonta parani radikaalisti ja kotimaiset tuotteet saivat jalansijaa, jos hintalaatu on kohdallaan. Tuore kala tuli altaisiin.
Suuri silmään pistävä seikka, jota suomalaissa suurmarketissa ei juuri tapaa, mutta jota Lidlissä esiintyy, on esimiesten näkyminen työntekijöiden joukossa puhelemassa henkilökunnalle ja ilmeisesti ratkaisemassa käytännön ongelmia.
Näyttää siltä, että suomailissa marketissa tehdään tässä suhteessa kaksi virhettä. Tunnetusti nimenomaan suomalaissa yrityksissä henkilökunta arvostaa hyviä suhteita esimiehiin ja paikanpäällä saatua palautetta. Nämä näyttävät nyt puuttuvan marketeista, mikä varmaankaan ei voi olla vaikuttamatta motivaatioon.
Oman pikantin lisän Lidl-keskusteluun toi eräs aamun Jälkipörssi. Toimittajan pyytäessä lopuksi jäseniltä yhtä hyvää talousuutista Elena Gorschkow – Saloranta mainitsi Lidlin kasvamisen. Toki hänellä saattoi olla myös oma lehmä ojassa alan järjestöihmisenä.
Kommentit
Lähetä kommentti