Kilpailukykyä on monessa ajatuspajassa pyritty takomaan paremmaksi
radikaaleilla esityksillä. Suuri palkka-ale on kerta kerran jälkeen todettu
mahdottomaksi. Kiky on vain alentavinaan palkkoja ja ay-liike ei suostu suuriin alennuksiin ja sehän
pientäisi myös verotulot. Päinvastoin kulutuskysyntää tulisi lisätä.
Meillä on monet kilpailukykytekijät kunnossa: koulutus, innovaatio, yhteiskuntajärjestelmä.
Yksi ikikanto kilpailukyvyn taikametsässä kuitenkin on: hajanainen yhdyskuntarakenne. Tässä ei kannata olla kovin puhdasoppinen, sillä maassamme tulee aina olemaan muutama vetovoimainen talous- ja bisneskeskus, suuria taajamia ja enemmän tai vähemmän hajanainen maaseutu. Jälkimmäinen on ongelma kilpailukyvylle. Viime viikkoina ongelmaan on taas kerran havahduttu mainostamalla televisiossa maaseudun yritystukia, jota eivät tahdo mennä millään kaupaksi. Kyllä yrittäjä tietää, mikä on oikea toimintaympäristö.
On liioiteltua kuvitella, että kyläyhteisöt voisivat tarjota alustaa mikroyrittäjyydelle. Yhtä liioiteltua on ajatella, että maaseudulle tulisi tehdastuotanto ja bisneskonttoreita. Vetovoima ei riitä. Monet tutkimukset osittavat, että yritykset asettuvat kasvukeskuksiin. Tämä on kiistatonta. Innovaatioympäristö, työvoiman saatavuus, kuljetus- liikennekapasiteetti ovat syrjäseutuja paremmat. Yritykset tulevat suurin kasvukeskuksiin, vaikka maan hinta niissä on korkea. Se osoittaa keskusten verovoimaisuutta.
Poliittisen päämäärien kannalta on tarkoituksenmukaista, että maan joka kolkka on pidettävä asuttuna ja palvelut turvattava. Meidän poliittinen järjestelmämme pitää huolta sitä, että maaseudusta tullaan huolehtimaan niin hyvin, kuin se kulloisessa tilanteessa on mahdollista. Koko maaseudun elinvoimaisena pitäminen sisältää kuitenkin dilemman, jossa saatetaan joutua resursseja syövän noidan kehään. Maaseudun palveluihin on tasa-arvon ja yhdenmukaisuuden nimissä panostettava, vaikka kilpailukyvyn kannalta hyötykustannussuhde on pieni.
Kuvaavaa on, että Kela korvasi viime vuonna puolella miljardilla eurolla haja-asutusalueen taksimaksuja. Tämä oli hyvä panostus palveluihin, mutta riippuen laskutavasta, se oli pois kilpailukykyresursseista. Tämä yksi esimerkki osittaa, kuinka hajanainen yhdyskuntarakenteemme syö kansantaloutemme resursseja
Meillä on monet kilpailukykytekijät kunnossa: koulutus, innovaatio, yhteiskuntajärjestelmä.
Yksi ikikanto kilpailukyvyn taikametsässä kuitenkin on: hajanainen yhdyskuntarakenne. Tässä ei kannata olla kovin puhdasoppinen, sillä maassamme tulee aina olemaan muutama vetovoimainen talous- ja bisneskeskus, suuria taajamia ja enemmän tai vähemmän hajanainen maaseutu. Jälkimmäinen on ongelma kilpailukyvylle. Viime viikkoina ongelmaan on taas kerran havahduttu mainostamalla televisiossa maaseudun yritystukia, jota eivät tahdo mennä millään kaupaksi. Kyllä yrittäjä tietää, mikä on oikea toimintaympäristö.
On liioiteltua kuvitella, että kyläyhteisöt voisivat tarjota alustaa mikroyrittäjyydelle. Yhtä liioiteltua on ajatella, että maaseudulle tulisi tehdastuotanto ja bisneskonttoreita. Vetovoima ei riitä. Monet tutkimukset osittavat, että yritykset asettuvat kasvukeskuksiin. Tämä on kiistatonta. Innovaatioympäristö, työvoiman saatavuus, kuljetus- liikennekapasiteetti ovat syrjäseutuja paremmat. Yritykset tulevat suurin kasvukeskuksiin, vaikka maan hinta niissä on korkea. Se osoittaa keskusten verovoimaisuutta.
Poliittisen päämäärien kannalta on tarkoituksenmukaista, että maan joka kolkka on pidettävä asuttuna ja palvelut turvattava. Meidän poliittinen järjestelmämme pitää huolta sitä, että maaseudusta tullaan huolehtimaan niin hyvin, kuin se kulloisessa tilanteessa on mahdollista. Koko maaseudun elinvoimaisena pitäminen sisältää kuitenkin dilemman, jossa saatetaan joutua resursseja syövän noidan kehään. Maaseudun palveluihin on tasa-arvon ja yhdenmukaisuuden nimissä panostettava, vaikka kilpailukyvyn kannalta hyötykustannussuhde on pieni.
Kuvaavaa on, että Kela korvasi viime vuonna puolella miljardilla eurolla haja-asutusalueen taksimaksuja. Tämä oli hyvä panostus palveluihin, mutta riippuen laskutavasta, se oli pois kilpailukykyresursseista. Tämä yksi esimerkki osittaa, kuinka hajanainen yhdyskuntarakenteemme syö kansantaloutemme resursseja
Kommentit
Lähetä kommentti