Sisimmässäni tuntui sillä hetkellä
kuin Aristoteles olisi seissyt edessäni tutkimassa henkilöllisyyttäni. Lehto kysyi,
voidaanko hallintouudistus ja talousuudistus viedä läpi yhtä aikaa. Vala epäili
uudistusten tiedepoliittisia vaikutuksia. Niiniluoto pelkäsi dogmaattisuutta. Raimo
Väyrynen vain hymyili salaperäisesti. Keskustelun jälkeen puheenjohtaja sanoi lakonisesti
vailla mielenliikutusta, että asiaa lykätään, ja Esko ryhtyi taluttamaan meitä ulos.
Olin jälkeenpäin omituisen kiihtymyksen vallassa monta tuntia. Seuraavana päivänä
Esko soitti ja sanoi konsistorin ottaneen samassa kokouksessa asian uudelleen esille
ja hyväksyneen sen. Lykkäys oli vain tekninen keino saada harkinta-aikaa ilman konsulttien
läsnäoloa.
Tästä ei mennyt kauaa, kun Ihamuotila
kutsui Raili Nederströmin, Tuija Mäkisen ja minut yliopiston johtoryhmään kuultavaksi.
Raili ja Tuija olivat kehittämiskeskuksen yleisen konsultointiyksikön taitavia konsultteja.
Johtoryhmässä oli lähes 20 minulle tuntematonta ihmistä. Istuin Ihamuotilan vieressä
hänen johtaessa puhetta pöydän päässä, paksu asiakirjapino edessään. Keskustelua
käytiin teknistä aikataulukysymyksistä ja siitä, kuinka monta laitosta siirtyi ensimmäisellä
kierroksella tulosbudjetointiin. Kokouksen jälkeen pienemmässä neuvonpidossa päätettiin,
että kahdeksan laitosta siirtyy tulosbudjetoinnin vuonna 1993. Englanninkielen laitos
sanoi voivansa ottaa käyttöön tulosjohtamisen samana vuonna.
Kommentit
Lähetä kommentti