2007. Ylin urheilujohto on sulautumassa surrealismiin

     Tämän päivän johtamisessa ei onnistuta parhaalla mahdollisella tavalla niukalla avoimuudella. Se saattaa olla paikallaan, jossain toimialalla kilpailijoiden takia ja liikesalaisuuksien suojelemiseksi. Julkisella sektorilla avoimuus on noussut yhä tärkeämpään rooliin toiminnan hyväksyttävyyden ja luottamuksen saamiseksi rahoittajilta eli veronmaksajilta.
     Olympiakomitea näyttää tässä huonoa erimerkkiä sulkemalla suunsa Rion kisojen epäonnistumisesta. Urheilussa valmentaja antaa heti palautteen urheilijalle huonon suorituksen jälkeen.  Aamun  Yle TV 1 #jälkihiki ohjelmassa keskustelijat antoivat murskatuomion komitean vaikenemiselle.
     Nykyinen olympiakomitean puheenjohtaja on toiminut lähes koko uransa monopooliorganisaatioiden johtajana. Hän on toiminut viimeksi ennen nykyistä pestiään Veikkauksen toimitusjohtajana. Kakkosmiehellä on saman tyyppinen tausta.

Nyt kun tilanne kehittynyt siihen pisteeseen, että miehet ovat menettäneet uskottavuutensa, jatkolle on heikot mahdollisuudet. Hyvinä verbaalikkoina he olivat kyennet vuoksi kymmeniä luomaan kuvaa, että kohta (myöhemmin tapahtuu), mutta tällä välin muu maailma on ajanut ohi. Se on ajanut niin rajusti ohi, ettei urheilun monopoliasemakaan tarjoa suojaa.

     Yhä laajemmalla rintamalla kysytään, miksi valtion pitää tukea huippu-urheilua. Tosi asia on, että huippu-urheilulla ei mitään merkitystä Suomen imagolle, joka lisäisi maan elinvoimaisuutta. Se on hukkaan heitettyä rahaa. Jos sponsorit rahoittavat, Valtio voi vähän tukea. Nyt on päinvastoin. Valtio tuki 80 prosenttia.

     Yleinen periaate on, että Isännättömän rahan käyttöä tulee erityisesti valvoa. Tämäkin on urheilun ylätasolla päinvastoin. Loukkaannutaan ja suhtaudutaan ylimielisesti tarkastusraportteihin. Kuvaavaa on että kun paikallinen revisio pyytää ministeriltä lisäselvitystä matkalaskuun, hän nöyrästi tuo selvityksen. Tämä kuuluu nykyhallinnon arkeen. Tietysti poikkeuksia on, mutta ylimielisyyttä hyvin harvoin.