1996. Sipilän johtamisloikka hallituksessa kaput

     Kehityspolkuja on monenlaisia ja niin on myös kehitystä. Tämä tulee mieleen Sipilän tavassa johtaa ensi alkuun hallitusta johtoryhmänä samoissa työtiloissa, toki ministereiden lähimmät virkamiesavustajat käsivarren päässä. Tästä ideasta on loitonnettu kilometrien päähän, puoluetoreilla tapahtuviin huuteluihin puolien ja tosin.

     970-luvulla Suomessa ihailtiin japanilaisten kykyä muodostaa hallitus pyöreän pöydän ääressä puhtaalta pöydältä ilman edellisen hallituksen ministeriöjaon painolastia.

     Suomessa ketterän ja yhteen hiilen puhaltavan hallituksen muodostamistavasta vain haaveiltiin ennen Sipilää. Hän yritti sitä ilmeisen tosissaan hallituksensa alkumetreillä. Nyt jäljellä ei ole muuta kuin poliittista ja lapsellista kinastelua kuka kukin nokittaa etujen jakamisessa ja jakamatta jättämisessä äänestäjäkunnalleen. Päivähoitomaksun ruljanssiriihi kirkuu kansalle tätä puolueiden valtapoliittisista retoriikkaa, mikä vain syö hallituksen päätehtävää lisätä kansakunnan elinvoimaisuutta.

     Tällaisen politikoinnin vähentämiseen Suomessa on kyllä viime vuosina kaavailtu valtioneuvostovirastoa. Siihen olisi koottu hallitus ja sen ydin avustajakunta tiiviin yhteistyön ja sitouttamisen mahdollistavaan toimintamalliin ja työskentelytilaan. Tämän prosessin aikaan saaminen näyttää vievän vuosikausia, ehkä vuosikymmeniä.

     Tutkimusten ulkopuolelta rekrytoitu on usein pätevämpi, kuin sisältä tullut johtaja. Tämän sanotaan pätevän etenkin perheyrityksiin.

     Tässä suhteessa puolueita voidaan ainakin etäisesti verrata perheyrityksiin ja Sipilää aluksi ulkopuolelta tulleeseen johtajaan. Nyt tämä kortti on käytetty ja Sipilä on tavallinen kuolevainen hallituksen johtamisessa, huonompi kuin ”karkuri” Katainen. Tuskinpa kenenkään muun kuin täysin kokemattoman ja naivisti poliittiseen johtamiseen kuin Sipilän mieleen, olisi välähtänyt panna uuden hallituksen jäsenet istumaan alkukuukausiksi istumaan samoihin tiloihin laatimaan toimintasuunnitelmaa, tutustumaan toisiinsa ja sitoutumaan tulostavoitteisiinsa.

     Kokonaisuudessa tämä tapaus osoittaa kuin vaikea vastustaja neutraalin hallinnon perintö on ja kuinka pinttyneitä poliittisen johtamisen muodot ja maneerit ovat.