Maastrichtin sopimuksesta on kulunut aikaa lähes 25 vuotta. EU:n Instituutiot
on luotu, rajat avattu ja direktiivejä annettu. Tiedotusvälineet tuovat
päivittäin eri medioihin kuvaa EU:n dynaamisesta toiminnasta, mutta
todellisuudessa jäsen maat elävät omaa elämäänsä EU-koneiston vain jauhaessa
omissa lokeroissaan.
Se missä määrin EU on luonut eri maidensa talouteen kasvua ja vireyttä, on hyvin epäselvällä pohjalla. Sitä on mahdoton selvittää monien ristikkäisten, monimutkaisten osin salaisten ja perussopimisten vastaisten ja ketjuutuvien toimenpiteiden takia. Kun nämä toimenpiteet vielä hajaantuvat eriasteisin eri jäsen maihin, epäselvyys on täydellinen.
Jos EU:n vaikutus jäsenmaidensa talouteen olisi ollut merkittävän positiivinen, se oli kyllä huomattu ja voitu erottaa EU:n omaksi osuudeksi talouden piristymisessä. Nyt EU on riutunut puoli kymmentä vuotta kriisistä ja taaperrellut rahoitusongelmista toiseen. Paradoksi on, että yhteinen euroalueen valuutta estää devalvaatiohyödyn, mutta takaa EKP:n kautta rahoituksen riittävyyden. Tämä on suuren luokan käsittämätön umpisolmu.
Henkisellä tasolla eurooppalaisuutta on koetettu hitsata yhteen ja edistää yhteistä eurooppalaista arvopohjaa erilaisilla tapahtumilla, mutta instituutiot näyttävät menevän ihmisarvon edelle. Rajoille rakennetaan suojamuureja pakolaisvirran esteiksi. Vaikka YK:n peruskirjan ihmisoikeussäännöt unohdettaisiinkin, EU joutuu tunnustamaan tosiasiat maahan pyrkivien määrien kasvussa. Puskurimaat Turkki ja Libanon ovat jo pullollaan pakolasia eivätkä niiden turvaverkot enää pidä.
Afrikan 1,2 miljardin rakenteeltaan nuorelle väestömäärän muutolle luontainen laajennuskohde on Eurooppa. Maanosan maiden ja ihmisten varallisuuserot ovat valtavia ja sosiaaliset aidat vielä korkeampia kuin Euroopassa. Köyhiä, nuoria ja opiskelleita ihmisiä on paljon ja he näkevät netistä, miten lännessä eletään. He etsivät dynaamisesti parempaa elämää. Lukutaito ei riitä heille enää valttikortiksi.Täten on selvää, että Euroopan on kohdattava lähitulevaisuudessa rajoillaan miljoonat ja miljoonat uudet pakolaiset.
Maahanmuuton ratkaisemiseksi eivät yksittäiset pienet toimenpiteet enää auta. EU:n on hyväksyttävä, että sen maihin tulee vuosittain 100 tuhansia pakolaisia ja se, että kunkin maan yhtenä sosioekonomisena projektina ja prosessina on integroida kukin maa maahantulijat omalla tavallaan yhteiskuntaansa.
EU on kohdistettava samanaikaisesti sopeuttamistoimenpiteet lähtijämaihin, reunavaltioihin ja omaan maahan. Tämä vaatii monen suuntaista ja tasoista yhteistyötä sekä pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä. Tässä EU ei voi olla kuin uninen ja kuivettunut seurakunta.
Se missä määrin EU on luonut eri maidensa talouteen kasvua ja vireyttä, on hyvin epäselvällä pohjalla. Sitä on mahdoton selvittää monien ristikkäisten, monimutkaisten osin salaisten ja perussopimisten vastaisten ja ketjuutuvien toimenpiteiden takia. Kun nämä toimenpiteet vielä hajaantuvat eriasteisin eri jäsen maihin, epäselvyys on täydellinen.
Jos EU:n vaikutus jäsenmaidensa talouteen olisi ollut merkittävän positiivinen, se oli kyllä huomattu ja voitu erottaa EU:n omaksi osuudeksi talouden piristymisessä. Nyt EU on riutunut puoli kymmentä vuotta kriisistä ja taaperrellut rahoitusongelmista toiseen. Paradoksi on, että yhteinen euroalueen valuutta estää devalvaatiohyödyn, mutta takaa EKP:n kautta rahoituksen riittävyyden. Tämä on suuren luokan käsittämätön umpisolmu.
Henkisellä tasolla eurooppalaisuutta on koetettu hitsata yhteen ja edistää yhteistä eurooppalaista arvopohjaa erilaisilla tapahtumilla, mutta instituutiot näyttävät menevän ihmisarvon edelle. Rajoille rakennetaan suojamuureja pakolaisvirran esteiksi. Vaikka YK:n peruskirjan ihmisoikeussäännöt unohdettaisiinkin, EU joutuu tunnustamaan tosiasiat maahan pyrkivien määrien kasvussa. Puskurimaat Turkki ja Libanon ovat jo pullollaan pakolasia eivätkä niiden turvaverkot enää pidä.
Afrikan 1,2 miljardin rakenteeltaan nuorelle väestömäärän muutolle luontainen laajennuskohde on Eurooppa. Maanosan maiden ja ihmisten varallisuuserot ovat valtavia ja sosiaaliset aidat vielä korkeampia kuin Euroopassa. Köyhiä, nuoria ja opiskelleita ihmisiä on paljon ja he näkevät netistä, miten lännessä eletään. He etsivät dynaamisesti parempaa elämää. Lukutaito ei riitä heille enää valttikortiksi.Täten on selvää, että Euroopan on kohdattava lähitulevaisuudessa rajoillaan miljoonat ja miljoonat uudet pakolaiset.
Maahanmuuton ratkaisemiseksi eivät yksittäiset pienet toimenpiteet enää auta. EU:n on hyväksyttävä, että sen maihin tulee vuosittain 100 tuhansia pakolaisia ja se, että kunkin maan yhtenä sosioekonomisena projektina ja prosessina on integroida kukin maa maahantulijat omalla tavallaan yhteiskuntaansa.
EU on kohdistettava samanaikaisesti sopeuttamistoimenpiteet lähtijämaihin, reunavaltioihin ja omaan maahan. Tämä vaatii monen suuntaista ja tasoista yhteistyötä sekä pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä. Tässä EU ei voi olla kuin uninen ja kuivettunut seurakunta.
Kommentit
Lähetä kommentti