437. Ministerit Tuomioja ja Stubb jäämerellekö

Ministeri ei ole ministeri, jos hän ei puolusta omaa riviiriään. Tämä on selvää kuin bläkki, kun katsoo, miten ministerit Stubb ja Tuomioja seisovat omien postiensa takana (10.11. HS). He  ovat vakuuttuneita siitä, että arktiset alueet tarvitsevat juuri heidän  ministeriöitään edustamaan maatamme arktisten alueiden ulkomaan ja -kaupan asioista.

Nämä asiat on tietekin hoidettava, ja mitä paremmin, sitä hyödyllisempi Suomelle.

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma  on eri linjoilla ministerien määrästä tällä alueella. Hän vaatii alueille omaa arktista ministeriä.

Mutta katsopaampa hieman hisorian opetuksia, hvyässä ja pahassa. Kiinan ulkoministeri Zhou Enlai oli personaltaan kuin  luotu tasoittamaan  Mao Zedongin tylyyytä. Persoonallisuus ratkaisi.  Kekkonen junttasi Kostamukseen muiden muassa 10 tuhtaa flanelipaitaa, joita käytettin lopulta vain jalkarätteinä.  Se oli ulkopolitiikka ja kauppaa. Ahtisaari neuvotteli Namibiaan rauhan kuin tuhäjstä (valtava ja luova prosessi). Ihalainen on hvyä työminsteri, koska on habitukseltaan kuin potkut saanut lehdenjakaja. Kunnioitan häntä.

Suomen kannalta arktisissa alueissa on ennnen kaikkea kyse bisneksestä ja toisiaijaiseti ulkopolitiikasta. Ulkopolitiiikka voi olla bi- tai multilateraalista, mutta aito bisnes on tässä kaikkein  keskeintä ja  se on ennen kaikkea erilaista osaamista vaativaa kuin ulkokopolitiikka.  Arktinen bisnes voi olla suuri ennen näkemätön  ja  mahdollisuus Suomelle. Tästä ei saa vetää sitä  johtopäätöstä, etteikö ulkopolitiikalla olisi annettavaa, jopa kultaisiakin neuvoja,  bisnes to bisnes-toimintaan. Mutta jos bisnes-to-bisnes arktisilla alueilla hoidetaan vain ulko- ja kauppapoliittisen menetelmin, se pyörii vain bisneksen ulkokehillä.

Eli kun arktinen ministeri saappuu Venäjälle  bisnesdelekaation mukana , hänen on syytä myös näyttää juuri haalarit yltään riisuneelta duunaarilta eikä sloganeita heitteveltä ministeristatuksen omaavalta kauppamieheltä.