Valtioneuvostossa on jo pitkään ollut hankeita, joilla eri ministriöiden yhteistyötä on pyritty kehittämään. Puheeen-tason suunnitelmia on ollut 1970-luvulta lähtien Vanhasen hallituksella oli yli hallinnorajojen menevät ohjelmat. Työn tulokset eivät ole olleet häävejä. Nyt hallitusohjelman mukaan, tahmeaan yhteistyöhön suivaatunut kokoomus, haluaa rajuja muutoksia ministeriöihin.
Ministeri Henna Virkkunen eilen illalla A-studiossa esitteli pitkällä aikavälillä valtioneuvostoviraston perustamista. Aluksi yhdistettäisiin ministeriöiden tukitehtävät samaan yksikköön. Tähän asti suunnitelma on kannatettavaa.
Jos nykyisten ministeriöiden tehtävät yhdistetään saman katon alle budjetteineen, henlkilöstöineen ja johtoryhmineen, on nostu tielle, jossa on kaksi vaikeaa linja.
Esnsimmäinen linja vie vääjäämättä pääministerivetoisuuden vahvistamiseen muiden ministeriöiden muodostuessa enemmän tai vähemmän ailisteisiksi pääministerin valtineuvoston kanslialle. Seurauksena on, että pääministerin puolue johtaa maata lähes suvereenisti.
Toinen linja onnistuessaan antaa kaikille ministeriölille lakiperusteisen toimivallan hallinnoalalallaan kuten nytkin, mutta tarvittaessa joku miniteriö voisi saada käyttöönsa resursseja niiltä ministerilöiltä, joiden toiminta hallitusohjelman mukaan sen sallii tai niiden tehtävät muutoin vähenevät. Tässä on tiedotettava selvästi, mikä on ministeriö ja mikä sen hallinnonala. Jos hallinnonaloihin ei kosketa, kyseessä välttämättä ei ole kovin dramaattinen muutos. Mutta kun ministriö ja sen hallinonala liittyvät toisiinsa sitkeillä, vahvpoilla ja monilla ristikkäisillä säikeillä, niin lopputulos on sama kuin ensimmäisessä linjassa: pääministeriveroisuus kasvaa.
Realistinen tapa tiivistä valtioneuvoston työtä on yhdistää ministeriöden tukipalvelut sen omaan palveluvirastoonsa ja säilyttää muutoin valtioneuvosto entisellään ja kehittää sen toimintaa tästä lähtökohdasta.Tämä siksi, että Suomi monipuoluemaana tarvitsee sektoroutuneen valtioneuvoston. Se ei ole hallintotekinisesti ole tehokas, mutta se on kansan tahto. Jokainen hallituspuolueen ministeri haluaa oman itsenäisen ministeriönsä. Muutoin hän ei koe olevansa ministeri eikä puolue hallituspuolue. Tässä on hyväksyttävä se vanha totuus, että on parempi mennä suurin piirtein oikeaan suuntaan, kuin yksityiskohtaiseti väärään.
Kaikkein onnettomin kauhuskenario on, että maassa on sekä keskushallinto että kuntahallinto yhtäaikaa sekasin.
Ministeri Henna Virkkunen eilen illalla A-studiossa esitteli pitkällä aikavälillä valtioneuvostoviraston perustamista. Aluksi yhdistettäisiin ministeriöiden tukitehtävät samaan yksikköön. Tähän asti suunnitelma on kannatettavaa.
Jos nykyisten ministeriöiden tehtävät yhdistetään saman katon alle budjetteineen, henlkilöstöineen ja johtoryhmineen, on nostu tielle, jossa on kaksi vaikeaa linja.
Esnsimmäinen linja vie vääjäämättä pääministerivetoisuuden vahvistamiseen muiden ministeriöiden muodostuessa enemmän tai vähemmän ailisteisiksi pääministerin valtineuvoston kanslialle. Seurauksena on, että pääministerin puolue johtaa maata lähes suvereenisti.
Toinen linja onnistuessaan antaa kaikille ministeriölille lakiperusteisen toimivallan hallinnoalalallaan kuten nytkin, mutta tarvittaessa joku miniteriö voisi saada käyttöönsa resursseja niiltä ministerilöiltä, joiden toiminta hallitusohjelman mukaan sen sallii tai niiden tehtävät muutoin vähenevät. Tässä on tiedotettava selvästi, mikä on ministeriö ja mikä sen hallinnonala. Jos hallinnonaloihin ei kosketa, kyseessä välttämättä ei ole kovin dramaattinen muutos. Mutta kun ministriö ja sen hallinonala liittyvät toisiinsa sitkeillä, vahvpoilla ja monilla ristikkäisillä säikeillä, niin lopputulos on sama kuin ensimmäisessä linjassa: pääministeriveroisuus kasvaa.
Realistinen tapa tiivistä valtioneuvoston työtä on yhdistää ministeriöden tukipalvelut sen omaan palveluvirastoonsa ja säilyttää muutoin valtioneuvosto entisellään ja kehittää sen toimintaa tästä lähtökohdasta.Tämä siksi, että Suomi monipuoluemaana tarvitsee sektoroutuneen valtioneuvoston. Se ei ole hallintotekinisesti ole tehokas, mutta se on kansan tahto. Jokainen hallituspuolueen ministeri haluaa oman itsenäisen ministeriönsä. Muutoin hän ei koe olevansa ministeri eikä puolue hallituspuolue. Tässä on hyväksyttävä se vanha totuus, että on parempi mennä suurin piirtein oikeaan suuntaan, kuin yksityiskohtaiseti väärään.
Kaikkein onnettomin kauhuskenario on, että maassa on sekä keskushallinto että kuntahallinto yhtäaikaa sekasin.
Kommentit
Lähetä kommentti