1644. Suomen on otettava 10 tuhansia uusia pakolaista

EU:n armeliaisuutta koetellaan nyt valtaviksi paisuneissa pakolaisvirroissa. Myötämielisyyttä naapuria kohtaan luulisi löytyvän, sillä EU-maat ovat ensimmäisinä kohdanneet kristinuskon opit oman ihokkaan antamisesta vilusta kärsiville.  Kammottavista kuolemisista pakomatkoilla ja tukehtumisista moottoriteiden rekoissa tulee väkisinkin mieleen, onko länsimainen kulttuurimme vain kansainvälinen kiusankappale, kuin viestikapula eteenpäin annettavaksi.

Taannoin maassamme vieraillut Iso-Britannian valtiovarainministeri G. Osborne haikaili EU-

maiden yhteisen kulttuurin perään, ohutkin kelpaisi. EU:n arkkitehdit ovatkin korostaneet ja

toistelleet vuoron perään yhteisen historian ja kokemusten merkitystä.

Kun antiikin ja kristinuskon muodostamasta kulttuuri- ja sivistysperinnöstä vähennetään kunkin

maan EU:n sopimuksien takaamat omat kulttuuriperinnöt, jäljelle jää mitättömän vähän

EU:n yhtenäiskulttuuria.

Siis pakolaiskysymystä ei ratkaista armeliaisuudella, vaan on tunnustettava, että Brysselillä on kova

pää ja jäykkä niska ja sen sielu on hatara vailla tunnetta ja innostusta. EU ei olekaan saanut luotua

tai edes vahvistettua yhteisiä identiteettitekijöitään ponnisteluistaan ja kulttuuriohjelmistaan

huolimatta.

Pakolaiskysymyksen ratkaisemissa ei käteen kuin EU-tason ja kunkin maan poliittiset päätökset ja lain muutokset ja hallinnolliset ratkaisut. Hyvä esimerkki on Saksan liittokansleri A. Merkel, joka on valmis vastaan ottamaan 100 tuhansia uusia pakolisia maahan.