Muutoin niin rauhallisena päivänä,
juuri tultuani kävelyltä täynnä kesää hehkuvalta Tähtitorninmäeltä, käytävältäni
alkoi kuulua omituisia ääniä. Hälinä vain yltyi. Kohta Ari Korvolan kuvausryhmä
tunki puoliväkisin huoneeseeni ja alkoi haastatella Kauko Juhantalon valtakunnan
oikeudenkäynnistä. ”Mitkä ovat tärkeimmät ministeriöt ja miten Juhantalo on onnistunut
ministerin tehtävissään?”, Ari kysyi siltä seisomalta. Kun en ollut yhtään ehtinyt
valmistautua haastatteluun, lauoin, että valtionvarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö
ja sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö ja että Juhantalo oli onnistunut
hyvin. Televisioruudussa näkyvässä kuvassa solmioni oli olkapäällä, mutta sanomani
tuli selväksi. Seuraavana päivänä Timo Santalainen soitti sanoen esiintymisestäni
jotain lievän kohteliasta ja pyysi tapaamista.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti