Muutaman päivän kuluttua ajelin loppukesän
kauniina päivänä Lauttasaaressa meren rannalla sijaitsevaan lähes idylliseen rakennukseen.
Heti parkkipaikalla tulijaa tervehti taloa kohti nouseva kaunis nurmikenttä. Paikka
oli kuin luotu turvallisuudelle. Koski oli jämpti tummatukkainen herrasmies vailla
kiihkoa. Kahvikupposen jälkeen hän sanoi lukeneensa julkisen hallinnon strategista
johtamista käsittelevän kirjani lentokoneessa matkalla Pariisista Helsinkiin ja
päätyneensä siihen tulokseen, että minä ehkä voin auttaa häntä. Olipa mies valinnut
hyvää matkalukemista Pariisin-reissulleen!
Kyse oli siitä, että kauppa- ja teollisuusministeriö
halusi lakkauttaa laitoksen ja perustaa Pekka Ojalan oppien mukaan ministeriön alaisuuteen
turvatekniikan keskuksen ja siirtää tarkastustehtävät Kosken sanoin ties minne.
Koskella oli tukenaan esittää vakuuttavia tilastoja toiminnan tuloksellisuudesta.
Vuosittain oli sähköonnettomuuksissa kuollut vain neljä, viisi henkilöä. ”Hyvän
viraston lakkauttaminen ei vetele”, toisteli Koski. Hänen mielestä asialle piti
tehdä nopeasti jotain, koska siitä päätettäisiin ensivuoden budjetissa. Hanketta
oli hinkattu vuosikausia Kosken pelkäämään suuntaan, ja nyt keinot olivat vähissä.
Kommentit
Lähetä kommentti