Nainen pani
minut istumaan vastapäätä pöytäänsä eikä heti tiennyt, miten aloittaisi, vaan korjaili
hiuksiaan kevein sormenvedoin. ”Tehän tiedätte verotietojen olevan julkisia. Isällänne
on aika mukavat tulot ja korkotuloja ja omaisuutta on, joten pankkitalletuksia täytyy
olla.”
Hän piti pienen
tauon ja jatkoi, mutristaen suunsa ankaraksi viivaksi. ”Tässä on pieni mahdollisuus
ratkaista asia. Isänne voi päästä yksityiseen palvelutaloon. Sain juuri muutama
päivä sitten tiedon sieltä vapautuneesta paikasta. Voi olla, että se on jo mennyt,
mutta voin kysyä, jos haluatte.” Kysymykseeni paikan hinnasta sosiaaliohjaaja ei
antanut suoraa vastausta vaan ehdotti vain, että kokeiltaisiin ensin ja katsottaisiin,
oliko se sopiva. Pääsisihän sieltä pois, jos ei sopinut. Myönnyin hätäpäissäni tähän
järjestelyyn, mitä tulin vielä monta kertaa katumaan.
Kommentit
Lähetä kommentti