864. Kätilö konsulttina

Kävin usein lounaalla Aleksanterinkadun Carrolsissa. Saatuani salaattiannoksen eteeni pöllähti entinen tupalainen Marsa Villikka, joka puheliaana alkoi heti jutella. Marsan lempimottoja uudistusten suunnittelussa ja läpiviemisessä oli, että ensin oli rauhallista, mutta loppuvaiheessa vähän kirpaisi, mutta hyvä lapsi sieltä oli tulossa. Hän oli koulutukseltaan kätilö. Oiva tyyppi.

Syötävää suihimme lusikoidessamme ja valitellessani kovaa kohtaloani selvittää Tullin asioita Marsa neuvoi kysymään ohjeita Ojalan sihteeriltä, jonka hän tunsi. Tällä oli aina sormituntuma, miten mihinkin uuteen hankkeeseen tuli suhtautua. Puheemme kääntyi lempiaiheeseemme eli näkemykselliseen johtamiseen. Se oli meidän oma pikku salaisuutemme, josta emme toisten kuullen juuri rohjenneet puhua, koska sille oli helppo naureskella. Olin kuitenkin Marsan kanssa samaa mieltä, että kun johtajalla oli kaikki faktat edessään ja niistä ei löytynyt yhtä selkää toimintatapaa, piti käyttää kokemuksen tuomaa näkemystä hyväkseen. Sitä parempi näkemys, mitä enemmän johtajalla oli hiljaista tietoa. Jotkut viisastelijat olivat kyllä hekotelleet meidän näkemykselliselle johtamiselle ja verranneet sitä minä-minä-johtamiseen.