899 Maapallo, tule järkiisi

Mieltäni oli pitkään askarruttanut hyvin yksinkertainen laskutoimitus. Miten käy, jos maailman bruttokansantuote kasvoi joka vuosi neljä prosenttia? Sadan vuoden päästä tuotanto oli kasvanut 50-kertaiseksi ja kulutus samaan tahtiin. Kahden prosentin kasvulla 35 vuoden päästä tuotanto kaksinkertaistuisi. Mikäli kulutusta ei vähennettäisi, väistämätön katastrofi oli edessä. Ihmiskunnan kymmenien tuhansien vuosien mittapuussa oli samantekevää, tuliko se 30 vai 100 vuoden kuluttua. Uuden talouden kannattajat uskoivat teknologian tarjoavan pelastusliivit kasvuhuumaan. Tämä ei vaikuttanut kovin pitävältä mielipiteeltä. Vaikka teknologia kehittyisikin millaiseksi taikavoimaksi tahansa, ihmisten ahneus ja finanssivoimat näyttivät muodostavan tappavan yhdistelmän kansatalouksien kaatamiseksi ja tuloerojen yhä suuremmaksi kasvattajaksi ihmisten, valtioiden ja maanosien välillä. Tuhon estämiseksi tarvittaisiin globaaleja moraalisääntöjä. En tarkkaan tiennyt, mistä sain päähäni pohtia tällaisia ajatuksia. Ne eivät olleet ennennäkemättömiä pohdintoja. Jo 60-luvulla biologian opettajani varoitti kasvihuoneilmiöstä. Laskentamies minussa kuiski syyn pohdintoihin olevan pöydälläni nököttävässä taskulaskimessa. Sillä voi tehdä parilla painalluksella koron korko -laskelmia. Ehkä näkyihini maailman tulevaisuudesta vaikuttivat myös Bertrand Russellin muistelmien lukeminen. Siinä hän oli ennustanut maailman loppua, ellei ihmiskunta tule järkiinsä.