Huoneeseen
mukana tullut hoitaja veti tottuneilla otteillaan isäni istumaan sänkyyn laidalle,
ja pelkäsin, että isä kaatuu minä hetkenä hyvänsä. Yritin puhutella isää, mutta
hän oli vaiti. Hoitaja pyysi odottamaan osastolääkäriä, joka kierroksensa päätyttyä
tulisi juttelemaan kanssani. Keski-ikäinen tanakka lääkäri valkoisessa takissaan
ei osannut kertoa, mikä isääni vaivasi. Hän vain totesi, että veriarvot olivat huonot,
etenkin hemoglobiini, ja ihmetteli, mistä palohaavat olivat tulleet. Lääkärin poistuttua
katsoin velvollisuudeksi viedä isä pyörätuolilla sairaan kanttiiniin kahville. Matka
oli vaivaloinen, ja isä halusi pysähtyä useaan kertaan tukimaan seiniä ja tarkkailemaan
toimiston ilmoitustaulua sanoen painokkaasti, että toimisto on hänen konttorinsa,
jossa ei neekereitä suvaittu. Ajattelin isän lausahduksien johtuvan Amerikan kouluajoilta
ja työuralta. Pöydässä isä sai takellellen kerrottua kaatuneensa, menettäneensä
tajunsa ja polttaneensa kylkensä irralliseen sähkölämpöpatteriin.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti