894. Oikeusministeriön suudelma

Muutaman kuukauden kuluttua Venäjältä tulostani oikeusministeriön talousjohtaja Simo Ojanen otti yhteyttä tiedustellen halukkuuttani konsultoida vankeinhoito-osastoa. Normaalissa pyynnössä olisin tietenkin ollut valmis heti taistoon, mutta tämä oli poikkeus. Syynä epäröintiin oli kaavailuni mennä rauhassa takaisin Koojiin osastolle hoitamaan vanhaa virkaani. Ei olisi ollut otollista tulla osastolle sen jälkeen, kun olin ensin ollut karsimassa sen henkilökuntaa ja konsulttina komentelemassa mitä milloinkin. Kaiken kaikkiaan olin lopen väsynyt ja uupunut riehumiseeni hallinnossa ja halusin keskittyä hetken huilimisen jälkeen myös oman konsultointiyritykseni pyörittämiseen. Se oli jäänyt retuperälle. Tilaani hankaloitti myös lukihäiriön pahentuminen. Oikolukuohjelmat auttoivat tekstinkäsittelyssä, mutta ne johtivat myös huvittaviin virheisiin ja jopa väärinkäsityksiin, kun yhteistyöstä saattoi tulla yhteisyö, mikä nauratti Tiinaa.

Simo oli vanha hallinnon konkari, valmis aina uusin seikkailuihin ja Koojiin väsymätön vastapeluri oikeusministeriön johtoryhmässä. Siellä Kai Korte oli saanut lausujan äänellä rauhoitella kilpaveljien rähinöintiä. Simon iänikuinen hokema oli, että Koojiin osastolla oli liikaa henkilökuntaa, mistä tämä keskustelun lopuksi kimpaantui.