3201. Lapsuuden kaltoinkohtelusta selviäminen on yksilöllistä

Lasten jälkihuoltoa hallitus lyhentää 24:stä 22 vuoteen. Tämä uutinen sai menneisyyden haavoja pintaani. Isäni sodittua talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan hän asettui Helsinkiin muuttaen myös minun kirjani sinne. Raastuvanoikeus kutenkin päätti todistajien valheellisten argumenttien perusteella määrätä minut äitini holhoukseen. Tähän ei vaikuttanut se, vaikka äitini oli ollut uskoton isäni sotiessa rintamalla.

Kostoksi isäni äidin jättämisestä yksin kanssani synnyin pitäjääni äitini alkoi systemaattisesti kasvattaa alistamalla minua 10-vuotiaasta lähtien hänen ehdottomaan tottelevaisuuteensa ja työmiehen rooliin. Käydessämme kylässä minun piti mm. kävellä kymmenn10 metriä hänen perässään ja pienistä poikkeamisista hänen määräyksistään sain palajalle takapuolelle toisten nähdessä kepin iskuja.  Naisellisilla avuillaan hän sai pestattua kuloisenkin naapurin isännän vainoamaan minua ja kiinni saadessaan sain heitä mukilointia.  Pahimpia vainoajia oli kaksi näennäisesti kohtalaisen hyvässä asemassa olevaa keski-ikäistä miestä, maatalon isäntää.

Kymmenvuotiaasta rippikouluikään jouduin olemaan jatkuvasti varuillani ja salaa tarkkailemaan, oliko vainoajia lähettyvillä. Eräs tapahtuma urheilukentällä kuvaa hyvin tilannettani. Koska jouduin olemaan varuillani koko ajan, katsoin tarpeelliseksi alkaa harjoittaa painon nostoa ja muutenkin harjoittaa urheilun voimalajeja. Vainoajan brutaalisuutta osittaa se, kun valmistaudun vuorooni moukarinheitossa, mies tuli yhtäkkiä viereeni yrittäen vetäistä houseni nilkkoihin. Onneksi toimitsijat ajoivat miehet pois lähettyviltä.

Vainoamien ei aina suinkaan ollut näkyvää, vaan se muodostui pienistä arkisista vahingonteoista kuten polkupyöräni heittämistä lumihankeen, suksien pohjien sotkemisella öljyyn, koulumatkani tarkkailua. Asian teki vielä ikävämmäksi äitini osallistuminen koko ajan kiusantekooni pienellä teoilla kuten pitämällä minut huonosti ja vanhoilla vaateilla varustettuna ja täysin rahattomana. Näin jälkeen päin ajatellen suurin ongelmani oli, ettei minulla ollut ketään aikuista puolustamassa minua. Yksikin olisi riittänyt.

Tämä vainoaminen loppui kuin seinään sen jälkeen, kun olin hankkinut urheilulla kehooni voimaa niin paljin, että kykenin panemaan hanttiin.  Eräässä tällaisessa koitoksessa vainojani kanssa sain mustan silmän, josta naapurissa asuvan nimismiehen tytär kertoi isälleen. Näin kun nimismies meni vainoojan taloon sisään ja huomasin talon keittiön ikkunasta puhuttelun kiivaan sävyn. Kun äitini yritti antaa minulle seuravan kerran selkään suksen sauvalla, voimistukun opettajani oli sanonut minulle, että ota sauva pois, voima sinulla on. Tähän loppuivat äitini fyysiset vainoamiset.

Vuosi myöhemmin harjoitellessani kentällä moukarin heittoa minua lähestyi ontuen vanha vainoajani pyytäen anteeksi tekojaan. Kyllä siinä jonkinlaisen anteeksianto tuli. Mies kuoli kuukauden päästä vatsasyöpään. Saman vuona voitin piirinmestaruuden moukarinheitossa.