1776. Häpeä

      Yksinkertainen selitys häpeälle, että se on seurausta omasta huonosta teosta ja käyttäytymisetä, joita olisi syytä jatkossa välttää. Tämä on pätevä selitys normaali henkilölle lähtemällä siitä, jokaisella on joitain kupruja elämässään,kun Gaussin käyrän enemmistön puolella pysytään.

     Suomalaisen arkihäpeän tunteet pyrkivät pintaan julkisissa esiintymistilanteissa. Näyttelijäthän silloin suorastaan kieriskelisivät häpeässä. Voidaan hävetä myös silloin, kun pitäisi kertoa omista saavutuksistaan. Toisissa kulttuureissa omien huippuhetkien kertomista pidetään itsestään selvyytenä ja oudoksutaan niiden pimittämistä.
     
     Ei kannata hävetä, jos small talk ei suju solkenaan, vaan tällöin voi pitäytyä vain oman luonteensa ja temperamenttinsa määrittämäsä roolissa. Jos omasta mielestä luonteva esiintyminen seurassa ei onnistu, syy voi omassa väärässä käsityksessä itsestä. Kannattaa myös huomata, että cocktailtilaisuudet voi myös kuitata hyvin vähäeleisellä näyttäytymisellä. Ei missään nimessä kannata korvata ujoushäpeää karakoeillan huuruisella mölinällä mikrofoniin.
     
     Vakavimmilla vesillä liikutan silloin, kun häpeä kumpuaa lapsuuden tarumoista. Tällöin pahimmassa tapauksessa lapsi oppivana olentona muuttaa käyttäytymistään niin, että hän vain selviytyy tilanteista tosiin ehtimättä pohtia tai muutoin tajumatta, miten oikein tai väärin se on. Lievimmissä tapauksissa lapsi käytöksellään etsii hyväksyntää ja koettaa torjua hylätyksi tulemisen.

     Aikuisiällä nämä kokemukset voivat aiheuttaa häpeän tunnetta, jotka tosiasiallisesti eivät perustu häpeällisiin tekokoihin vaan ikäviin muistoihin. Tämä tyyppinen häpeää poikkeaa nurkkaan joutumisen häpeästä, jossa syylisyys on selvä. Lapsuuden tarumoista johtuvassa häpeässä syyllisyys ja häpeä kietoutuvat möykyksi, josta pahimmassa tapauksessa pääse ulos vain ammattiauttajan avulla.