2146. Nuorten elämän kohtalon viikko

     Kun vauva mene ensimmäistä kertaa neuvolaan, se on alku hänen yhteiselolle yhteiskunnan kanssa, yleensä myönteisissä ja ystävällisissä merkeissä. Hänen kasvamisensa kehittyessä yhteiselon sisällöt ja muodot vaihtelevat sen mukaa, kun ikää tule lisää ja mihin hän pyrkii omien ja yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien rajoissa. Yleensä tavalla tai toisella yhteiselo jatkuu koko nuoruuden ajan muuttuen täysi-ikäisenä tavallisen kansalaisen asemaksi yhteiskunnassa. Muodollinen asema on muuttunut, mutta usein kyvyt laahaavat jäljessä.
     Monille nuorille on osoittautunut vaaran paikaksi, jos hän ei suorita peruskoulua loppuun ja ammattikoulu ei suju tai se tule vietyä loppuun vailla motivaatiota huonolla todistuksella.

Nuori ei huomaa itse, että hän on liukumassa pois yhteiskunnan positiivisesta holhouksesta. Kukaan ei enää kysy eikä tule kysymään, miksi matikan tehtävät on suorittamatta tai mikset tullut harjoituksiin tai miten sinulla yleensä menee jne.

     Nuori on huomaamattaan siirtynyt yhteiskunnan jäseneksi, jossa itse on vastattava itsestään. Tämä hetki on monelle vaaran paikka ja  tähän asti alamaissa kulkeneelle nuorelle ja voi se olla sitä, vaikka  koulu olisi mennyt hyvin.

     Itse kävin 14 vuotta koulua ja siihen armeija päälle. Tullessani intistä kotinurkille, tutui tyhjältä. Mitä oikein teen? Se oli dramaattinen tunne, jota en ollut aiemmin kokenut, koska jokin oli aina ohjannut tai sanonut mitä tehdä. Onneksi intin kavereiden innoittamana hain korkeakouluihin ja pääsin.

     Yhteiskunnan pitäisi panostaa näihin syytä tai toisesta koulunsa lopettaneisiin ja omiin kapeisiin ympyröihinsä vajonneisiin nuoriin ihmisiin, etteivät he vain ajelehtisi päivästä toiseen vailla kuinka vaatimatonta päämäärää, kunhan se johtaisi omista kapeista kuvioista ulos.