Poliittisilla
johtajilla vallitsevat toisenlaiset näkemykset johtamisesta kuin
bisnesjohtajilla. Tämä saattaa tuntua erikoiselta havainnolta, sillä onhan
meillä pääministerinä yritysjohtaja Sipilä. Kyllä hän käyttää eräiden yritysjohtajien
johtamisarsenaaliin kuuluvaa ukaasijohtamista ja ehdottomien tavoitteiden ja
määräaikojen asettamista. Katsotaan, mitä eilisessä A-talkisssa tapahtui.
Vaikka sinä teemana oli hallitustyöskentelyn nykytila ja epäilys sen repeilystä, keskiöön nousi tietenkin sote. Yllätyksenä tuli tieto, että viimeisempiä sotelakiluonnoksia ei ole lähetetty vielä lausuntokierrokselle. Tämä on nyt sivuseikka, mutta osoittaa kuitenkin hallituksen ja ehkäpä myös median tiedottamisen puutteitta.
Bisnesjohtamisen kannalta oli merkittävää kuulla, mitä oikeusministeri Antti Häkkänen kertoi maakuntien roolista lähetteiden antamisesta kirurgisesta hoidosta yksityisille lääkäriyrityksille. Hänen mukaansa ei ole vaaraa ammattilaisten henkilöpaosta julkista yksityistelle kirurgisille yksiköille, koska maakuntahallitus voi harkita, missä määrin lähetteitä annetaan. Hän mainitsi tässä kyllä sosiaali- ja terveysministeriön roolin, mutta selvää on, että maakunnan kanta ratkaisee.
Yksityinen harkitessaan kirurgisen yksikön perustamista tietenkin arvioi ja analysoi eri lähteistä, millainen kysyntä tulee olemaan. Hallituksen mallissa kysyntä valitettavasti riippuu maakunnan harkinnasta, missä määrin se antaa lähetteitä. Miten tämä voi olla mahdollista, sillä yksityinen toimi vapaiden markkinasääntöjen mukaan? Vai eikö se toimikkaan?
Vaarana on, että lähetteillä tullaan käymään tavalla tai toisella kauppaa, ehkä keinotteluakin.
Kaiken kaikkeaan kysymys on siitä että, kun pienessä Suomessa kytketään ristiin maamme mittakaavassa jättimäisen budjettiluokan liiketoimi julkisen ja yksityisen sektorin kesken, syntyy toimijoidenverkko, joka jäsenten kytkennöistä toisiinsa ei ole kenelläkään tietoa ja ehkä sitä ei kaikilta osin halutakkaan tietää.
Vaikka sinä teemana oli hallitustyöskentelyn nykytila ja epäilys sen repeilystä, keskiöön nousi tietenkin sote. Yllätyksenä tuli tieto, että viimeisempiä sotelakiluonnoksia ei ole lähetetty vielä lausuntokierrokselle. Tämä on nyt sivuseikka, mutta osoittaa kuitenkin hallituksen ja ehkäpä myös median tiedottamisen puutteitta.
Bisnesjohtamisen kannalta oli merkittävää kuulla, mitä oikeusministeri Antti Häkkänen kertoi maakuntien roolista lähetteiden antamisesta kirurgisesta hoidosta yksityisille lääkäriyrityksille. Hänen mukaansa ei ole vaaraa ammattilaisten henkilöpaosta julkista yksityistelle kirurgisille yksiköille, koska maakuntahallitus voi harkita, missä määrin lähetteitä annetaan. Hän mainitsi tässä kyllä sosiaali- ja terveysministeriön roolin, mutta selvää on, että maakunnan kanta ratkaisee.
Yksityinen harkitessaan kirurgisen yksikön perustamista tietenkin arvioi ja analysoi eri lähteistä, millainen kysyntä tulee olemaan. Hallituksen mallissa kysyntä valitettavasti riippuu maakunnan harkinnasta, missä määrin se antaa lähetteitä. Miten tämä voi olla mahdollista, sillä yksityinen toimi vapaiden markkinasääntöjen mukaan? Vai eikö se toimikkaan?
Vaarana on, että lähetteillä tullaan käymään tavalla tai toisella kauppaa, ehkä keinotteluakin.
Kaiken kaikkeaan kysymys on siitä että, kun pienessä Suomessa kytketään ristiin maamme mittakaavassa jättimäisen budjettiluokan liiketoimi julkisen ja yksityisen sektorin kesken, syntyy toimijoidenverkko, joka jäsenten kytkennöistä toisiinsa ei ole kenelläkään tietoa ja ehkä sitä ei kaikilta osin halutakkaan tietää.
Kommentit
Lähetä kommentti