3019. Päivänä x kolmessa HUS:n eri päivityksessä samana päivänä

Aamulla ohittaessani 20 henkilön terveyskeskuksen ruuhkan, jonon valtasi raivostus, jonka saatoin kuulla avatessani lääkärihuoneen oven. En tuskin edes huomannut mölinää, koska toinen puoli kehostani päästä kantapäähän tuntui erilaiselta kuin toinen puoli. Aiemmin aamulla oikean silmän näkö oli huonontunut niin, että näkökentän oikeassa laidassa oli verhomainen peite, jonka läpi näin esineet vain hamoina.

Terkkarin pätevä lääkäri teki nopeasti kliiniset neurologiset testit ja vaikka niissä ei ollut mitään hälyttävää, minut lähetettiin HUS:n silmäpolille ambulanssilla. Saavuin polille noin 14,30. Istuin silmäpolilla noin tunnin, minkä jälkeen minulle tehtiin samat kysymykset ja kliiniset testit, kuin terkkarissa. Tämä oli päällekkäistä työtä terkkarin kanssa, mutta ymmärrettävää, sillä ammattiyksikkö haluaa luonnollisesti itse varmistaa potilaan tilaa. Silmän pohjat kuvattiin ja näkö taas testattiin kliinisesti. Ei mitään hälyttävää. Odottelin kaksi tuntia HUS:n ambulanssin yhteyskuljetusta Peijakseen päivystykseen. Maisemia en matkalla nähnyt vaaka-asentoni takia. Katon kirkas valon tuijotti silmääni kuin timanttinen iän kaikkeus. Olin Peijaksen päivystyksessä noin 16.50. Potilasjoukko oli hyvin sekalainen, mutta suurin osa rauhallista ja istui hymyttä vailla keskustelun aloittamisaikeita, osa katseli TV:tä vailla muuta mielenkiintoa kuin se, että aina on johonkin tuijotettava. Yksi satavuotias nainen istui suu auki aina välillä kovaa ja monotoonisesti huutaen yhtä kyytiä aaaaaa muutaman sekunnin jaksoin. Yhtäkkiä paikalle juoksutettiin paareilla asialaistaustainen laiha juippi seuranaan kaksi omin jaloin kulkevaa muuta juippia. He panivat heti taloksi ja keskusteluringin pystyyn ottamalla kolme tuolia paarien viereen puhumisen vauhdittajaksi. Paareilla makoileva oli ilmeisesti ottanut myös sisälleen jotain vauhdittavaa. Keskustelu rallatteli niin, ettei telkan ääntä kuulunut. Kotvan päästä paarimiehen ympärillä hääräsi kolme hoitajaa. Toisen aasialaisseurueen yksi mies oli ilmeisesti jotenkin loukannut alapäätään, koska käveli jalkojaan harottaen hoitoon mennessään. Kellon lähestyessä ilta yhdeksää ystävällinen hoitaja tuli kysymään haluanko jotain juotavaa. Nyökättyäni hän toin mukillisen mehua. Se teki hyvää. Seurailin välinpitämättömästi käytävän risteyksen henkilöliikenteen menoa, joka jatkuvana virtana muistutti rikotun muurahaispesän kuhinaa ja touhua. Kun tunti taas vierähti, menin kysymään hoitajien yhteishuoneesta hoitoni aikataulua.  He eivät siihen pystyneet sanomaan mitään tarkkaa.

Yhtäkkiä kuin tyhjästä eteeni ilmestyi vihreä asuinen virkapukuinen hoitohenkilö kysyen nimeäni. Lausuin sen innokkaana, mikä kannatti, koska pääsin kuvantamishuoneeseen. Minusta oteteeiin näppärästi pään magneetti- ja varjoainekuvaukset. Sitä ennen kovan etsimisen jälkeen löytyneeseen suoneeni pistettiin mukisematta varjoainetta, joka tuntui sisälläni kurkusta peräauokkoon ulottuvana humauksena. Kuvantaja sanoi lausunnon viipyvän noin tunnin. Tällä välin odotustilan kuvioon oli tullut ilmeisesti kiinalaistaustainen koko ajan rennosti toinen jalka vaakatasossa toisen päällä puhelimeen puhuva laiha mies. Olisin halunnut tietää, mikä häntä vaivasi, koska mies näytti hyvin voivaiselta.

Kun television näytti kymmentä vaille kymmenen uutisia, vastapäinen ovi rävähti auki. Nelikymppinen naislääkäri katsoi minua totisesti silmiin aivan, kuin lukisi kuolemantuomiota, mutta pitikin lyhyen tilannekatsauksen pääni ja kaulavaltimoiden tilasta. Pää on toistaiseksi terve, mutta kaulavaltimoissa on hieman kolesteroliläiskiä. -Pitää vähentää rasvoja ja käydä terveyskeskuksessa mittauttamassa veriarvot, että arvot menevät laskevaan suuntaan, lopetti lääkäri. Pidin diagnoosia pätevänä.

Pois tullessa taksimatkalla ei tarvinnut muuta kuin kärvitella hiljaa kuskin puhessa koko ajanVirossa asuvasta jalkapallopojastaan, josta 13-vuotiaana on tulossa maailman tähti. 

Kokonaisuudessaan julkisen hallinon hoitoketju toimi laadullisesti hyvin ja hoitohenkilökunta on osaavaa, auttavaista ja ystävällistä. Se, että viiveitä esiintyy eri vaiheiden välillä, on ymmärrettävää, mutta varmaankin on parantamisen varaa. Viiveet eivät ole henkilökunnan syytä, vaan johdon, mikä tai kuka se sitten onkaan.