Shakki pelin paradoksi antaa kuvaa, mitä voi tapahtua digitalisoitumisessa. 1970-luvulla Big Blue tietokone pantiin pelaamaan pelin taituria vastan. Kone voitti, muttei pysynyt asettamaan nappuloita oikeille paikoille. Digitalisaation ansiosta sisätyö siirtyy johtavassa asemassa oleville johtohenkilöille ja ikävät työt suoritustasolle. Yleensä työn polarisoituminen ei tapahdu hetkessä, vaan siirtymä on liukuva ja kestää jopa vuosia. Suuri kysymys kuluu: mihin joutuu keskiluokka ja tyytykö alaluokka hanttihommiin? Vaarana on, että jossain maassa jonain ajan kohtana toimeton keskiluokka nousee kapinaan. Yhdysvallat on ollut mediassa esillä tässä asiaviitteessä.
Jokaisessa yhteiskunnissa polarisaatio tapahtuu maalle ominaisella tavalla. Meillä
pankkien digitalisoimisen ansiosta vapautunut konttori henkilökunta adaptoitui
melko jouhevasti yhteiskuntaan 1990-luvun alussa. Tämä kuitenkin avasi portit
työkäsitteen vähittäiseen muuttumiseen.
Korona ja
etätyö antoivat pontta muutokselle. Niinpä ettyö lisääntyi noin 40 prosenttiin työstä ja se tulee aiheuttamaan
työikäisille ikävyyksiä. Ensimmäisenä tulee vastaan työsosiaalinen yksinäisyys.
Kotona työskentely luonnollisesti eriyttää tekijää työyhteisöstä, jolloin
työkin pahimmassa tapauksessa alkaa tuntua pakolliselta irrallisuudelta, mikä on
omiaan rasittamaan psyykettä. Kun kotona työskentelevä normaalien kontaktien
kautta saa informaatiota, että voisi tehdä muutakin ansiota tuottavaa kotityötä,
niin ajan mittaan huomaamatta hänen työnsä pirstaloituu.
Tällöin hän
on jo uralla, jossa työn luonne tulee muuttumaan säläksi, jossa hän ei itsekään
tiedä, miten pitää langat käsissä. Lopputuloksena voi olla mielenterveysongelmista
kärsivä vaikeasti ansiotuloilla toimeen tuleva henkilö. Parhaassa tapauksessa hän
ottaa sopivan määrä pikkuprojekteja, jotka takaavat hyvänkin toimeentulon. Hänellä
täytyy olla vain tarkkana työajan seurannassa ja käytössä laskutusprotokolla. Kaiken
kaikkiaan hänen täytyy olla kurinalainen.
Kommentit
Lähetä kommentti