3084. Poliittinen taskulaskin tikittää Venäjän mahtailun mahalaskuksi

Aluksi Neuvostoliitto oli suuri ja mahtava, seuraavaksi laaja ja mahtipontinen ja viimeksi laaja ja rampa ja lopuksi aapasuo kaupunkeineen ja kylineen. Vaikkei käytävä Ukrainan sota ole onneksi mitään maailmansotien rinnalla, Venäjän kyvykkyyden sodan käyntiin kuitenkin monet mediassa esiintyneet sotastrategit ovat asettaneet hyvin kyseenaliseksi maan itsensä antamaan kuvaan verrattuna. Mahtailulla ja uhkailulla on hyvin rajalliset vaikutukset nykyaikaisessa informaation maailmassa, joka armotta paljasta bluffit.

Jotta Venäjän kaltainen laaja maa pystyisi liikekannallepanon jälkeiseen totaaliseen sotaan, liikekannallepanon pitäisi jo sinällään onnistua. Näyttää siltä, ettei sekään onnistu. Jos se syystä tai toisesta onnistuisi, monien sotastrategisten järjestelmien pitäisi kyetä toimimaan erikseen ja integroituna. Toisin sanoen pitää olla valmiina ja testattuina kyberturvallisuuden toimivat elementit. Näitä ovat mm sadat satelliitit tuottamassa jatkuvasti ajantasaista informaatiota neliömetrin tarkkuudella vihollisen asejärjestelmistä, niiden liikkeistä, tehoista ja kantamista sekä joukko-osastoista ja niiden koostumuksista ja vahvuuksista. Näihin perustuen pitää olla kykyä suunnata omat iskut vastustaajan eliminoimiseksi. Näiden lisäksi satelliitti paikantamisen perusteella pitää pystyä tuottamaan tietoja vihollisen mahdollisista skenaarioista ja omista mahdollisuuksista vastata niihin. Toisin sanoen sodankäynnistä ja sen koko kuvasta mahdollisuuksineen ja uhkineen pitää pystyä muodostamaan todellisuutta kuvaavat kyberkuvat näyttöruuduille ikään, kuin koko sota-alue kaikkine elementteineen tapahtuisi kolmiulotteisesti johtokeskuksen huoneessa tai talossa. Sivutuotteena tähän kuuluu nähdä vihollisten aselajien ja sotavoiminen käyttömahdollisuudet ja tähän perustuen suunnitella jatkuvasti omilla aseilla operaatiota vihollisen toimia vastaan sekä erillisiä vastaiskuja.