1821. Pätevä yritysjohto ei olisi sallinut sähköverkkoyhtiöiden vapauttamista monopooleiksi.

      Kun vertailin edellisessä blogissani poliittishallinollista ja yritysjohtamista, sähköverkkokaupoissa ero paljastuu karuimmillaan. Uutta 2013 voimantullutta verkkolakia valmisteli hallitus, Eduskunnan valiokunnat, Eduskunta, TEM, energiamarkkinavirasto ja monet muut julkiset tahot. Lausuntoja pyydettiin ja niitä ilmesisesti myös luettiin. Viisaita päitä oli paljon kasassa. Oli varma, että haluttiin saada aikaan viisaita päätöksiä,

     Tiedettiinhän myrskyjen ja tykkylumien lisääntyvän. Sähköyhtiöt joutuisivat maksamaan katkoksista tuntuvia korvauksia. Sähkön saannin varmuus piti turvata. Sekin tiedettiin, että suuri osa verkkoyhtiöistä oli monopoliasemassa. Sekin oli näkyvissä, että verkot vaativat mittavia investointeja. Sekin oli näkyvissä, että EM:lla oli liian heikot mahdollisuudet puuttua verkkohintoihin.

     Jos yksityinen yhtiö valtion sijasta oli joutunut tekemään riskillään verkkojen ylläpitoa, investointeja, sähkön hyvää saatavuutta ja sähkön sähkö siirtohintoja koskevat päätökset, jotka takaavat asiakkaalle siirtohinnoiltaan edullisen ja saatavuusvarman sähkön, tulos oli ollut toinen. Yhtiön tulos muodostuisi siirtohinojen pienuuden ja sähkön saatavuusvarmuuden perusteella.

O     n varma, että tällä yhtiöllä olisi ollut älyresursseja pohtia tilanne niin selväksi ja itse varmaksi sijoituskohteeksi, että nykyisen kaltaista sotua sähköverkkobisneksessä ei olisi syntynyt,