1820. Sipilän muuttaa johtamiskurssiaan

      Luottamus yritysoppeihin hallituksen johtamisessa on kohdannut karun todellisuuden.

     Pohdinta siitä, miten yritysopit purevat julkisten yksiköiden johtamiseen on ikivanha väittelyn kohde johtamisen seminaareissa. Toinen äärilaita sanoo, että ne sopivat mainiosti ja tekevät organisaatoista ketteriä, tavoitehakuisia ja tuloksellisia. Toinen äärilaitaa lataa, että julkista hallintoa sitovat lait ja asetukset eikä sen ensisijaisena tavoitteena ole olla tuloksellinen, vaan vaikuttava toiminta. Keskustelua on jatkettu aamuun saakka.

     Nämä kumpikin laita ovat oikeassa. Kun julkisen hallinnon yksikkö on operatiivinen toimija ja jos sillä on eteenpäin näkevä pätevä johto, totta kai se pykii järjestämään toimintansa asiakkaiden tarpeita lähteväksi, vaikuttavaksi ja tulokselliseksi. On vain niin peemäisen vaikeaa osoittaa toiminnan olevan pitkällä aikavälillä hyviä tuloksia tuottavaa. Taloudelliseksi se kyllä saadaan helpostikin, mutta kepeästi se voi lipsahtaa ei-toivottujen vaikutusten puolelle. Rohkea johtaja kyllä koettelee jopa toiminanna rajojakin, lähes lakeja rikkoen valtio-omistaja unohdettuna.

     Yrityspuolella omistajille tuleva hyöty on kaiken a ja o, vaikka tätä kuorrutetaan kuinka erilaisilla ympäristö vastuustrategiolla jne.  Sipilä lähti aidosti yritysoppilinjalla tiukkine tavoitteineen ja aikatauluineen niin, kuin vain taivas voi estää hallitusta, mutta palasi pettyneenä kolmikantalinjan höykyteltäväksi, mutta aiempaa kokeneempana.

     Oli alusta lähtien selvää, että valtion ylimmällä tasolla monipuolue-ja ay-maassa sanelemalla ei pitkälle pötkitä. Vaikka jopa Sipilä ja etenkin Soini ja Stubb olivat joltisenkin kokeneita politiikkoja, kovissa koko yhteiskunnalle vastuussa olevissa tehtävissä he eivät juuri olleet toimineet, puhumattakaan istumissa ay-pöydissä.

     Nyt kokemusta on tullut, mikä näkyy joustavien määräaikojen asettamisessa ja kielenkäytössä, lukuun ottamatta yliopistomaailmalle tölväisyjä.

     Nyt hallituksen työskentely alkaa olla sellaista, mitä maa nyt tarvitsee. Vanha sanonta pitää tässäkin pakkansa: harjoitus tekee mestarin.