Venäjän tsaari sairastui
vakavasti. Hän pyysi saksalaista matemaatikkoa rientämään sairasvuoteen ääreen
todistamaan, että jumala on olemassa. Mies kiisi hädissään huoneeseen kädessään
lehtiö, josta hän todisti voipuneelle tsaarille toisen aseteen yhtälöllä
Jumalan olemassa olon. Matemaatikko oli Euler ja tsaari Katariina Suuri, joka
kuoli saman päivänä.
Ilman kristinuskoa Eurooppa ei olisi sitä mitä se nyt on. Maanosamme arvojemme ja sivistyksemme perustan loivat ja edelleen elvyttävät klassismi ja kristinusko ja sen radikaalisuus, joka edisti koulutusta ja salli tieteitä ja jopa lopuksi edisti niitä. Radikaalisuus tulee esille vasta verratessa sitä muiden suuruskontojen taantumuksellisuuteen.
Acrikola-liikkeen toiminnanjohtaja Henrik Wikström pohtii kirjassaan ”Mitä Jeesus tekisi” Jeesuksen olemusta. Kirjoittajan mukaan kirkon Jeesus on muuttunut alun perin toruvasta kasvattajasta, myöhemmin vallanpitäjien siunaajaksi ja nyt punavihreäksi punavuorelaiseksi, joka ei viitsi korottaa ääntään.
Alkukirkkohan oli toisin ajattelijoiden keskus, josta Wikströmin mukaan tulee mieleen 1970-luvun punkhenki. Vallankumous on syönyt lapsensa.
Jokainen aikakausi on antanut Jeesukselle omat kasvonsa. Ainakin evankelisluterilainen kirkko on luonut Jeesuksesta omanlaisensa brändin. Kirkko jättää tänä päivänä hyvin vähälle saarnaamisen metafyysisiä saatanoista, paholaisista ja helveteistä. Ehkä tähän on vaikuttanut I ja II maailmansota. Silloin piti siunata kiväärit ja lohduttaa kaatuneiden omaisia. Helvetti sopi huonosti sanostoon. Nyt kirkon pitää lohduttaa köyhiä ja sairaita. Wikströmin mukaan kirkko on ominut liikaa Kelan roolia laiminlyöden hengellistä työtä.
Joskus saatetaan täällä Euroopassa kummastella Yhdysvaltain uskonnollisten liikkeiden toimintatapoja ja voimaa. Syytä voimallisuuteen on vaikeaa löytää. Kuvaavaa kuitenkin on, että Yhdysvalloissa rocktähti ennen keikkaa voi lavalla rukoilla voimaa ja siunausta esiintymiselleen. Suomessa tälle naureskeltaisiin tai tyyppiä pidettäisiin teeskentelijänä.
Ilman kristinuskoa Eurooppa ei olisi sitä mitä se nyt on. Maanosamme arvojemme ja sivistyksemme perustan loivat ja edelleen elvyttävät klassismi ja kristinusko ja sen radikaalisuus, joka edisti koulutusta ja salli tieteitä ja jopa lopuksi edisti niitä. Radikaalisuus tulee esille vasta verratessa sitä muiden suuruskontojen taantumuksellisuuteen.
Acrikola-liikkeen toiminnanjohtaja Henrik Wikström pohtii kirjassaan ”Mitä Jeesus tekisi” Jeesuksen olemusta. Kirjoittajan mukaan kirkon Jeesus on muuttunut alun perin toruvasta kasvattajasta, myöhemmin vallanpitäjien siunaajaksi ja nyt punavihreäksi punavuorelaiseksi, joka ei viitsi korottaa ääntään.
Alkukirkkohan oli toisin ajattelijoiden keskus, josta Wikströmin mukaan tulee mieleen 1970-luvun punkhenki. Vallankumous on syönyt lapsensa.
Jokainen aikakausi on antanut Jeesukselle omat kasvonsa. Ainakin evankelisluterilainen kirkko on luonut Jeesuksesta omanlaisensa brändin. Kirkko jättää tänä päivänä hyvin vähälle saarnaamisen metafyysisiä saatanoista, paholaisista ja helveteistä. Ehkä tähän on vaikuttanut I ja II maailmansota. Silloin piti siunata kiväärit ja lohduttaa kaatuneiden omaisia. Helvetti sopi huonosti sanostoon. Nyt kirkon pitää lohduttaa köyhiä ja sairaita. Wikströmin mukaan kirkko on ominut liikaa Kelan roolia laiminlyöden hengellistä työtä.
Joskus saatetaan täällä Euroopassa kummastella Yhdysvaltain uskonnollisten liikkeiden toimintatapoja ja voimaa. Syytä voimallisuuteen on vaikeaa löytää. Kuvaavaa kuitenkin on, että Yhdysvalloissa rocktähti ennen keikkaa voi lavalla rukoilla voimaa ja siunausta esiintymiselleen. Suomessa tälle naureskeltaisiin tai tyyppiä pidettäisiin teeskentelijänä.
Kommentit
Lähetä kommentti