1819. Yhdysvaltain henkinen Marshall-apu Euroopan Unionin mentaalisen tilan parantamiseksi

      Ei tarvitse paljoa peruskoulun historiakirjoja muistella, kun siltä tulee esiin Euroopan ja Yhdysvaltojen kohtalonomainen yhteys ja yhteistoiminta rauhan ajalta ja suurissa kriiseissä. Marshall-apu oli suoraa taloudellista tukea Euroopan maille i maailman sodan jälkeen (mm Kreikka ja Britannia). Yhdysvaltain sotilaanien apu I ja II maailman sodissa oli ratkaisevaa Euroopan pelastumiselle. Siinä ohessa Roosevelt sai Churchill:lta lupauksen Israelin valtion perustamisesta. Ja niin myös tapahtui. Monipuolien ja hedelmällinen yhteistyö ja jatkunut näihin päiviin saakaa ja jatkuu edelleen.

     Euroopan Unionia uhkaa nyt monenlaiset kriisit. Miljoonien luokkien pakolaisvirrat ravisuttelevat EU:ta.  EU:n muutamat jäsenmaat, kuten Unkari ja Puola, heikentävät demokratioidensa perusrakenteita, tuomioistuinten politisoituminen ja media suitseminen. Britanniaa uhkaa kansanäänestyksen tuloksesta riippuen lähtö EU:sta. EU ei tiedä, mitä sen ulkorajoille pitäisi tehdä. Sisärajat ovat jo muuttumassa yhdeksi sekamelskaksi, kun ei tiedetä ovatko auki vai ei ja jos ovat auki, niin kenelle. Kaupungeissa väki liikehtii ja katupartiot risteilevät.  Vastamielenositukset soihtuineen ja tiilikivineen siirtyvät alueilta toisille. Katuesteinä auton renkaat palavat.

     Tässä tilanteessa olisi erittäin tervetullutta Yhdysvaltain henkinen Marshall-apu Euroopan unionille. Se rauhaoittasi mieliä ja tasoittaisi tietä hyviin päätöksiin. Tähän perään on heti todettava, että EU:n on itse ratkaistava ongelmansa ja vaikka Yhdysvallat on rikas maa, rahalla tämä tason ongelmia ei ratkaista. Pitää olla suunnitelmat ja se on EU:n vastuulla.

      Yhdysvaltain ja EU:n välillä on kuitenkin menossa valtava hanke: transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden sopimuksen neuvottelut, TTIP. Hankkeen tavoitteena on kaupan esteiden poistaminen ja niiden vähentämien. Se koskee standardeja, mittoja, tulleja, kuljetuksia, asiakirjoja, jne.  Sen on arvioitu piristävän EU:n taloutta 122 miljardilla eurolla vuodessa.

     Nyt TTIP-apu Euroopan Unionille voisi olla luoda uudestaan TTIP-neuvotteluin tsemppihenkeä, profiilin korottamista ja aktiivista ja laajaa tiedottamista. Ne jotka neuvottelevat tietävät, missä mennään ja päättäjäkin ovat tietosilla, mutta Unionin suuri kansakunta ei tiedä TTIP:stä kun korkeintaan nimen, sisällön ollessa hebreaa. Mailla on kyllä ovat TTIP-sivustonsa, mutta nämä eivät nyt riitä. TTIP:n mahdollisuudet ja edistyminen pitäisivät näkyä liikkuvassa mediassa niin profiloituna, että tavallinen eurooppalainen saa piristystä elämäänsä. Tällöin se alkaa näkyä myös yritysten investoinneissa, mikä on kaiken A ja O.