Ei tarvitse paljoa peruskoulun historiakirjoja muistella,
kun siltä tulee esiin Euroopan ja Yhdysvaltojen kohtalonomainen yhteys ja yhteistoiminta
rauhan ajalta ja suurissa kriiseissä. Marshall-apu oli suoraa taloudellista tukea
Euroopan maille i maailman sodan jälkeen (mm Kreikka ja Britannia). Yhdysvaltain
sotilaanien apu I ja II maailman sodissa oli ratkaisevaa Euroopan
pelastumiselle. Siinä ohessa Roosevelt sai Churchill:lta lupauksen Israelin
valtion perustamisesta. Ja niin myös tapahtui. Monipuolien ja hedelmällinen
yhteistyö ja jatkunut näihin päiviin saakaa ja jatkuu edelleen.
Euroopan Unionia uhkaa nyt monenlaiset kriisit. Miljoonien luokkien pakolaisvirrat ravisuttelevat EU:ta. EU:n muutamat jäsenmaat, kuten Unkari ja Puola, heikentävät demokratioidensa perusrakenteita, tuomioistuinten politisoituminen ja media suitseminen. Britanniaa uhkaa kansanäänestyksen tuloksesta riippuen lähtö EU:sta. EU ei tiedä, mitä sen ulkorajoille pitäisi tehdä. Sisärajat ovat jo muuttumassa yhdeksi sekamelskaksi, kun ei tiedetä ovatko auki vai ei ja jos ovat auki, niin kenelle. Kaupungeissa väki liikehtii ja katupartiot risteilevät. Vastamielenositukset soihtuineen ja tiilikivineen siirtyvät alueilta toisille. Katuesteinä auton renkaat palavat.
Nyt TTIP-apu Euroopan Unionille voisi olla luoda uudestaan TTIP-neuvotteluin tsemppihenkeä, profiilin korottamista ja aktiivista ja laajaa tiedottamista. Ne jotka neuvottelevat tietävät, missä mennään ja päättäjäkin ovat tietosilla, mutta Unionin suuri kansakunta ei tiedä TTIP:stä kun korkeintaan nimen, sisällön ollessa hebreaa. Mailla on kyllä ovat TTIP-sivustonsa, mutta nämä eivät nyt riitä. TTIP:n mahdollisuudet ja edistyminen pitäisivät näkyä liikkuvassa mediassa niin profiloituna, että tavallinen eurooppalainen saa piristystä elämäänsä. Tällöin se alkaa näkyä myös yritysten investoinneissa, mikä on kaiken A ja O.
Euroopan Unionia uhkaa nyt monenlaiset kriisit. Miljoonien luokkien pakolaisvirrat ravisuttelevat EU:ta. EU:n muutamat jäsenmaat, kuten Unkari ja Puola, heikentävät demokratioidensa perusrakenteita, tuomioistuinten politisoituminen ja media suitseminen. Britanniaa uhkaa kansanäänestyksen tuloksesta riippuen lähtö EU:sta. EU ei tiedä, mitä sen ulkorajoille pitäisi tehdä. Sisärajat ovat jo muuttumassa yhdeksi sekamelskaksi, kun ei tiedetä ovatko auki vai ei ja jos ovat auki, niin kenelle. Kaupungeissa väki liikehtii ja katupartiot risteilevät. Vastamielenositukset soihtuineen ja tiilikivineen siirtyvät alueilta toisille. Katuesteinä auton renkaat palavat.
Tässä tilanteessa olisi erittäin tervetullutta Yhdysvaltain henkinen
Marshall-apu Euroopan unionille. Se rauhaoittasi mieliä ja tasoittaisi tietä
hyviin päätöksiin. Tähän perään on heti todettava, että EU:n on itse ratkaistava
ongelmansa ja vaikka Yhdysvallat on rikas maa, rahalla tämä tason ongelmia ei
ratkaista. Pitää olla suunnitelmat ja se on EU:n vastuulla.
Yhdysvaltain ja EU:n välillä on kuitenkin menossa valtava
hanke: transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden sopimuksen
neuvottelut, TTIP. Hankkeen tavoitteena on kaupan esteiden poistaminen ja niiden
vähentämien. Se koskee standardeja, mittoja, tulleja, kuljetuksia, asiakirjoja,
jne. Sen on arvioitu piristävän EU:n
taloutta 122 miljardilla eurolla vuodessa.Nyt TTIP-apu Euroopan Unionille voisi olla luoda uudestaan TTIP-neuvotteluin tsemppihenkeä, profiilin korottamista ja aktiivista ja laajaa tiedottamista. Ne jotka neuvottelevat tietävät, missä mennään ja päättäjäkin ovat tietosilla, mutta Unionin suuri kansakunta ei tiedä TTIP:stä kun korkeintaan nimen, sisällön ollessa hebreaa. Mailla on kyllä ovat TTIP-sivustonsa, mutta nämä eivät nyt riitä. TTIP:n mahdollisuudet ja edistyminen pitäisivät näkyä liikkuvassa mediassa niin profiloituna, että tavallinen eurooppalainen saa piristystä elämäänsä. Tällöin se alkaa näkyä myös yritysten investoinneissa, mikä on kaiken A ja O.
Kommentit
Lähetä kommentti