1823. Kun someprofiili alkaa muokata minuutta

     Vielä 1990-luvullakin nuori saattoi vetää erilaisia rooleja koulussa, jopa eri aineen tunneilla, sukujuhlissa, eri kaveriporukoissa, kotihipoissa, jne. Osin miksei vieläkin. Nyt noita roolin pätkiä ollaan hakkaamassa siekailematta Facefookin ja Instagramin, jne uumeniin erilaisina kuvina ja teksteinä, joita jo seuraavana päivänä saatetaan katua (Hki Yliopisto 01/16 Suvi Uski/Pauliina Susi). Kun tämä kertautuu vuodessa toiseen muiden hyväksyntää ja suosiota hakien, miten siinä sitten alat rakentaa tosielämän identiteettiä. Identiteettihän on aluksi muotoaan etsivää, hauras ja erilaisia aineksia testaavaa ja haastavaa.

     Tosielämän identiteetti on osa persoonallisuuden kehittymistä ja siksi äärettömän tärkeä kehitysvaihe nuoren kasvamisessa. Tätä eivät onneksi pääse seuramaan somessa reaaliajassa pomot, työkaverit, opettajat ja Facebook-seuraajat, vaan tällöin personallisuus pääse kehittymään turvallisesti koti- ja ystäväpiirisuoajassa välillä kimmokkeita ja positiivisia häiriötekijöitä ulkomaailmasta testaten.

     Kun some-esiintyminen valtaa liikaa mielen, vaarana on, että tosiarjessa aletaan elämään elämää, joka istuu someprofiiliin ja joka jopa vahvistaa sitä, viis todellisuudesta. Tämä on mieletöntä elämän haaskausta ja käy ajan mittaan jo teknisesti mahdottomaksi somehistorian kasvaessa yhä mittavammaksi ja rönsyilevämmäksi.

     Lopuksi tosi-somettaja menee solmuun itsensä ja some-minänsä kanssa. Tällainen pitkäkestoinen some-minä on haitaksi identiteetin ja minuuden kehittymiselle, ellei ota sitä vain eräänlaisena hetken leikkinä kännykän näytöllä.