Yleinen etu on joskus ankara viikate yksityistä kansalaista kohtaan. Tämän ovat saaneet kokea mm. ne henkilöt, jotka joutuivat luovuttamaan jokirantojaan yksityisille voimalaitosyhtiöille. Katselmuskokouksissa tavallisen pienviljelijän oli mahdotonta ottaa kantaa insinöörien kirjoituspöydillään laatimiin säännöstelylaskelmiin, jotka vilisivät virtaamia ja keskimääräisiä alimpia vedenkorkeuksia. Lopputuloksena oli, että maa oli luovutettava käypään hintaan, joka määriteltiin joutomaan hintana. Julkinen sana oli vaiti.
Nyt vesivoimayhtiöt ovat pörssissä ja rantojen asukkaat seisoskelevat pää kallellaan säännöstelyjen pilaamilla rannoillaan. Sama pakkoluovutuksen kokivat tuhannet suomenkieliset viljelijät asuttaessaan sodanjalkoihin joutuneita karjaalaisia.
Nyt sipoolaiset käyvät taistelua, josta on vaikeaa sanoa, mitä siinä on menetyksen uhan alaisena. Maata ja omaisuutta siinä ei ainakaan asukkaat menetä. Jotta sipoolaisten taitelussa olisi uskottavuutta, heidän on pystyttävä kertomaan, mitä muuta he menettävät kuin kunnallislaissa tarkoitetun Helsingin puoleisen kuntarajan nykysen paikan, jota siirretään muutama sata hehtaaria sipoolaisten puolelle.
Asian saamasta julkisuudesta voi kuitenkin päätellä, että hyvätuloiset asukkaat kadottavat omaisuuksia. Todellisuudessa hyvätuloiset käyvät nimby-sotaa sen puolesta, ettei Itä-keskuksen olemattomat slummit siirry heidän rajojen sisään. Tämä ajattelu oli Sipoossa vielä 1980-luvulla niin voimakas, ettei kunta edes viitsinyt vastata vantaalaisen anomukseen saada muuttaa Söderkullan asuntoalueelle. Ehkä vastaus tulee vielä.
On kiistatonta, että Sipoon kysymystä pienemmän kokonaisuuden edun nimissä on tehty pakkoluovutuksia. Pääkaupunkiseudulle on turvattava sen kehitysedellytyksiä. Nyt on Sipoon vuoro.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti