158. Arvojen ja teknologian symbioosi
Kristinuskon arvomaailma ja tekniikan kehitys ovat epäsymmetrinen, mutta luonnottoman väkivahva parivaljakko, joka on muuttanut, hyvässä ja pahassa, maailmaa astroidikatasrofien jälkeen.
Tunnettua on, että Idän keksinnöllisyys pysähtyi suurten uskontojen, kuten buddhalaisuuden, islamin ja kungfutselaisuuden, pyhiin kirjoituksiin ja niiden päähän pänttäämiseen. Sen sijaan satoihin eri haarakkeisin jakautuvan ja edelleen muovautuvan kristinuskon oli sallittava, ja jopa siunattava, (sota)tekniikan uusimpien innovaatioiden käyttö.
Vaikka kristinuskon ja tekniikan historiat ovat myös verisiä, ne ovat kuitenkin aina muodostaneet kulloisten valtiovaltojen kanssa enemmän tai vähemmän epäpyhiä kolminaisuuksia, jotka ovat ennenäkemättömällä tavalla, rymistellen sinne tänne, aikaan saaneet muutoksia, joista osa on ollut jopa kehitystä. Niiden rinnalla, aikalaistemme silmien edessä tapahtuva, globalisaatio on pikku juttu. Sehän alkoi jo silloin, kun tekniikka mahdollisti ihmisten mutkattoman liikkumisen niin pitkälle, että paikalliset kirkon tornit katosivat horisonttiin. Matka jatkuu.
Nyt ajankohtaiseksi pulpahtaneessa Suomen sosiaaliturvan uudistusvaatimusten takana näkyy vahvasti alttarin ja suunnittelupöydän jalan jäljet. Kristillinen arvot sanovat meille, että rikkaiden on autettava vähävaraisia ja ahneus on kuolemansynti. Tekniikka vastaa tähän, että itsehän grillille menitte, kun aloitte, tavalliset ihmiset, ostaa minun kehittymisen ansiosta lisääntyneellä varallisuudella pörssiosakkeita ja vaatia niille arvonnousuja ja tuottoja sekä irtisanomisia.
Sosiaalituvan uudistamisessa onkin jäänyt vähemmälle huomiolle se, että ennen nykyisenkaltaista globalisaatiota ja tietotekniikan kehitystä yrityksillä, ja ennen kaikkea julkisella sektorilla, oli sekä varaa että pakko pitää palkkalistoilla pysyvästi runsaasti työvoimaa. Nyt nämä elinturvareservit ovat loppuun käytetyt ja niiden sijalle ovat tulleet paljon puhutut ihmisiä kurjistavat työttömyys ja pätkätyö sekä syrjäytyminen.
2.4.2013
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti