Helsingin poliisilaitoksen seitsemää huumepoliisia epäiltiin sisäministeriön poliisiosaston esiselvityksen perusteella rikoksista, ja ministeriö joutuu vielä jatkossa selvittämään tapauksen jälkipyykkiä olkoon oikeuden ratkaisu mikä tahansa. Meneillään jupakka osoitti, kuinka ministeriö joutuu puuttumaan operatiiviseen kahakkaan, mikä kuuluisi alemmalle tasolle, jos sellainen vain olisi olemassa.
Poliisihallituksen perustamista on suunniteltu säännöllisin välein yli 40 vuoden ajan vaihtelevin perustein. Yhtenä julkislausumattomana syynä olla perustamatta poliisihallitusta on ollut pelko, että poliittinen johto menettäisi otteensa poliisivoimien käyttöön kriisitilanteessa.
Tällaista vaaraa ei ole koskaan ollut, sillä Suomi on aina ollut ministeriövaltaisesti hallittu maa, eikä muutakaan pätevää syytä ole ollut jättää poliisihallitus perustamatta.
Päinvastoin nyt olisi aikaa päästä eroon tilanteesta, jossa sama poliisin ylin virkamiesjohtoa valmistelee poliisia ja poliisivaltuuksia koskevat lait ja panee ne täytäntöön sekä valvoo täytäntöönpanoa.
Ahon hallituksen 1990-luvun alussa käynnistämä keskusvirastojen lakkautuminen on muuttanut monessa muussakin ministeriössä tilannetta suuntaan, jossa sama viranomainen valmistelle ja panee täytäntöön toimialaansa koskevat lait. Tämä ei kaikilta osin ole hyvän hallintotavan mukaista, sillä lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta täytyisi pitää mahdollisimman selvästi erillään toisistaan.
Samalla kun keskusvirastoja on lakkautettu, niiden tehtäviä on siirretty ministeriöihin. Seurauksena on ollut ministeriöiden kokojen kasvaminen ja täyttyminen suoritusportaan tehtävillä, jotka niihin ei kuulu. Ministeriöiden rooli lakien valmistelijana ja hallinnonalansa strategisena johtajana onkin saanut riipakseen kaikenlaista hallinnollista sälää. Tämä väkisinkin vie johdon huomiota ja aikaa, sillä ministeriöiden sisäiseen toimintalogoiikan kuuluu, että ongelmien ratkaiseminen pyritään viemään tavalla tai toisella niin lähelle organisaation huippua kuin mahdollista. Tämä koskee etenkin henkilöstöhallinnon kiistoja.
Ontuen etenevä keskushallinnon uudistustaminen onkin synnyttänyt omituisen tilanteen: ministeriöiden koot suurenevat (jättisuuri työ- ja elinkeinoministeriö) ja ministeriöiden alaisuudessa toimii lukuisia hyvin erilaisia monialavirastoja kuten opetushallitus, stakes ja Finavia (liikelaitos).
Keskushallinnon rakenteellisia ongelmia ei voida ratkaista tällaisella sekalinjalla ja siirtämällä keskushallinnon tehtäviä aluehallintoon, kuten hallituspiireissä kaavaillaan. Olisi aika luoda selkeä visio miten edetään.
Yksi tapa edetä asiassa on jatkaa jatkaa sitä uutta keskusvirastojärjestelmän luomista, joka alkoi vuonna 2000 vankeinhoito-osaston muuttamisella rikosseuraamusvirastoksi. Seuraavina listalla voisivat olla muiden muassa poliisiviraston ja tuomistuinviraston perustaminen.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti