Petri Koikkalaisen kirjoitus 30.3.2013 Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla on tärkeä ja ajankohtainen. Se kritisoi kehityssuuntaa, jossa hallitus kaavailee yritysmaailman johtamisoppien käyttämistä pohtimatta tarkemmin reunaehtoja, joissa poliittisen päätöksenteon ja virkamiesten on toimittava. Koikkalaisen kritiikin pääkohteita ovat; keskittäminen, strateginen ketteryys, resurssien liikuteltavuus ja johdon yhtenäiyys. Sinänsä kaikki ovat kannatettavia seikkoja kaukaa katsottuna.
Kehitys saa nyt piirteitä, joista me julkisen sektorin konsultit aikonaan varoittelimme poliittista johtoa 1990-luvun kehittämisbuumissa ja jotka nyt näyttävät huolestuttavan myös Koikkalaista.
Suhtauduimme epäillen johtamisvajeeseen, joka syntyy keskusvirastojen lakkauttamisen takia. Vaje piti täytettämän sillä, että ministeriöt ryhtyvät suoraan ohjaamaan aluehallintoa. Lopputuloksena on, että nyt meillä on mm. ely-keskukset vailla yhtenäistä johtoa ja TEM vailla riittävää toimivaltaa puuttua aluevirastojen ratkaisuihin. Jonkin verran puuttuu esteettömyytä, kun mm. TEM ministeriönä ja virastona valmistelee toimeenpanovastuulleen tulevia lakeja. KKO:n presidentin taannoisesta puheesta televisiossa muutama päivää sitten kävi ilmi, että oikeuslaitosta vaivaa saman tyyppinen tauti tuomiolaitosviraston puuttumisen takia. Presidentin mukaan oikeusministeriö voi resurssien säädöllä vaikuttaa tuomiopoliittisiin kysymyksiin.
Koikkaalaisen mukaaan keskittäminen on mennyt vielä pidemmälle, mitä me 90-lukulaiset uskoimme. VNK:aan, joka on käytännössä pääministerin esikunta, ollaan keskittämässä runsaasti tutkimusta ja tuotekehittelyä julkisin ja yksityisin resurssein toteutettuna. Hämmästyttävää kyllä, Sitrakin on myös mukana tässä kokoomusvetoisessa esikuntakonseptissa.
Tässä konseptissa pääministeri on suurin hyötyjä, koska hallitus ei ole yhtenäinen sillä tavoin kuin yksityisen yrityksen johto tässä tilanteessa olisi. Tieto ei kulje ristiriitaisten poliittisten tarkoitusperien vuoksi. Poliittiset virkanimitykset alatasolla haavoittavat lisää johdon ytenäisyyttä. Ilmeisesti muut puolueet tietävät kanslian esikuntakonseptin, koska vastatoimenpiteinä ei näky kuin puolueiden ajatushautomot. Ne eivät pysty haastamaan pääministerin kansliaa. Pitäisi luottaa olemassa olevien tutkimuslaitosten kykyyn, taitoon ja itsenäisyyteen sekä puolueettomuuteen tuottaa relevanttia tietoa.
Strateginen ketteryysidea sopii kaikkein huonoimmin julkishallintoon. Olkoon siitä esimerkkina vaikka sote-uudistus, jota on väännetty jo vuosia. No, voi sen ajatella niinkin, että tässä tapauksessa syvä ketteryyvaje johtaa syvään yksityistämiseen.
Julkishallinnon ketteryyshaaste pitää kääntää päälaelleen. Ruohonjuuritason pitää olla yhä ketterämpi ja älykkäämpi nopeasti keksimään uusia tapoja tuottaa vähenevillä resursseilla ahtaissa rajoissa parempia palveluja. Suuret esikunnat voivat saada johdon ketteriksi aikomuksissaan, mutta suuri laiva ei käänny teoissaan vuodessa eikä kahdessa. Ketteryys edellyttäisi mm sitä, että hallitus päättäisi lakkauttaa sosiaalihuollon ja antaa se yksityissektorin hoidettavaksi. Aikaa olisi puoli vuotta. Ketterä strategia, mutta vaatii vähintään viisi vuotta toteutuakseen.
Vielä yksi näkökulma yritysoppien soveltamiseen.Yksityisellä sektorilla tilivelvollisuus ja tilityksestä johtuvat seuraukset ovat periaatteesa selkeitä. Julkisella sektorilla tilanne on toinen.Tätä pohdimme pitkään 1990-luvulla (konsultinmuistelmat.fi). Julkisella sektorilla on kyllä runsain mitoin tilivelvollisia, mutta todelliset tilivelvollisuuden vastaanottajat ja seuraamukset puuttuvat. Näille emme keksineet kaikissa tapauksissa edes nimeä. Päämies-sanaa emme kehdannnet käyttää. Kenelle ely-keskuksen johtaja on tilivelvollinen? No tietenkin ainakin ministerille. Mitä sitten? Juodaan kahvit ja johtaja lähtee maakuntaan ja istuu paikallaan niin kauan kuin virkaa riittää.
Ei se aivan näin mene. Johtaja huomaa pian joutuvansa selittämään päätöksiään paikallisille asukkaille, kansalaisjärjestöille sekä medialle. Hän on tilivelvollinen kansalaisille. Koikkalainen tuo tämän hyvin esille kirjoituksessaan.
Sen joka konsultoi julkisen sektorin johtamista ylätasolla, tulisi työskennellä aluksi muutaman vuoden aluehallinnossa, keskusvirastoissa ja ministeriöissä. Muutoin sanat ja teot eivät välttämättä kohtaa.
1.4.2013
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti