Viime kuukausina käyty keskustelu eläkkeistä on hämmentävää. Puheenvuoroja ovat käyttäneet mm. yliopistoprofessorit, Etla, eläkefirmat, valtiovarainministeriö ja VATT.
Eläkeasiat ovat monimutkaisia, ja ilman perusfaktoja yksittäisen kansalaisen on mahdotonta ottaa kantaa niihin muuta kuin yksityiskohtia repostelemalla. Kuvaavaa tilanteen vähättelylle on, että Etlan edustaja ehdotti kansalaisten tietovajeeseen eläkeasioiden opetuksen lisäämistä peruskoulutuksessa.
Tämä ei tietenkään riitä, sillä eläkeasiat ovat myös vakuutus-, eläke- ja väestömatematiikkaa, juridiikkaa, finanssi- ja budjettipolitiikkaa, konsernihallintoa ja -kirjanpitoa sekä työmarkkinapolitiikkaa, ja paljon muuta.
Miljoonapäisen eläkeläisten joukon onkin ollut tyytyminen vastapuolen, kuten Etlan, Pt:n ja VM:n, enemmän tai vähemmän tarkoitushakuisiin ja pimitettyihin tietoihin. Miksei esimerkiksi kukaan asianomainen taho sano sitä, kuinka paljon oleellisempi tekijä eläkemaksujen tuoton lisäys on kuin eläkemaksujen korotus? Puolen prosenttiyksikön tuoton lisäys voi vastata 20 prosentin suuruista eläkemaksun korotusta.
Yksipuolisen eläketiedon vastapainoksi tarvitaankin eläkkeensaajien tutkimuskeskus tuottamaan tietoa eläkejärjestelmistä. Koska tämä ei todennäköisesti tule saamaan rahoitusta valtiolta, työnantajilta eikä palkansaajilta, eläkkeensaajien on perustettava yhdistys hoitamaan tutkimusta ja anottava sille rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti