Hallinnon avoimuus on kadonnut jälkiä jättämättömään hiljaiseen asioiden valmisteluun ja julkisen sektorin tuhansien osakeyhtiöiden suojaan ( HS 24.4.2010).
Samaa tahtia ovat kadonneet myös virastojen pääjohtajien ja johtavien virkamiesten toimialansa kehitysnäkymiä linjaavat oma-aloitteiset puheenvuorot mediassa. Ulkopuolien saa vaikutelman, että heidän on pantu odottelemaan vain parempia aikoja. Ei ole enää tarasteja. Kiinnostavaa olisi kuulla esimerkeiksi ARA:n ja verohallituksen pääjohtajien mielipiteitä toimialansa näkymistä ja maailman menosta.
Vaitonaisuutta lisää vielä kansliapäälliköiden ja ylimpien virkamiesten päällystakkeina hääräävät poliittiset valtiosihteerit toteuttaessaan hallituksen linjausta olla kertomatta keskeneräisistä asioista.
Miten voi ajatellekaan minkäänlaista kansalaisyhteiskuntaa, kun ihmiset ovat julkisen hallinnon toimivuudessa vain median varassa ja lukittu kyselyissään osakeyhtiöiden porttien taakse?
24.4.2010
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti