Helsingin Sanomissa 8.4. Olli-Pekka Heinosen ja Mikko Kososen mielipidekirjoituksen (Yheiskunnan kehitys vaatii yhteistä johtamista) keskeinen sanoma oli, että nykyinen tapa johtaa ministeriöiden hallinnonalaoja ei ole riittävän hyvä. Perusteluina tähän he esittivät jo vuosikymmeniä esillä olleita tuttuja pulmia kuten yhteiskunnan ongelmien monimutkaisuutta, sektoroitumista, resurssien uudelleen jakamisen vaikeuksia, ict:n hajanaisuutta.
Päälääkkeenä he esittivät yli ministeriörajojen menevän johtamisen tiivistämistä.
Tämä on kannatettavaa, mutta se vaatisi viime kädessä hallituksen otteen voimistamista koko hallintokoneiston johtamisessa. Kirjoittajat kyllä tietävät, ettei hallitus voi alkaa johtaa hallintoa.
Käytännössä tiivistaminen tarkoittaa sitä että: joko pääministerin kanslia saa nykyistä keskeisemmän aseman koko hallintoa koskevien strategioden valmistelussa ja toteuttamisessa, tai keskeisten ministeriöiden valtiosihteerit pääministerin kanslian valtiosihteerin johdolla ottavat vallan koneiston yleisestä johtamisesta.
Valitettavasti kumpikin vaihtoehto johtaa törmäyskurssille ministerivetoisen hallinnonalan johtamisen kanssa sekä myös yhteenottoihin kanslipäälliköiden kanssa. Kirjoittajat antavat ymmärtää, että Ruotsissa on onnistuttu välttämään törmäyskurssit ja yhteenotot. Mutta maa pelaakin siellä kaksipuolejärjestelmän pelisäännöillä. Me pelaamme sikspäkin säännöillä. Siinä on valtava ero, koska jokainen hallituksessa oleva puolue hauluaa johtaa.
Ratkaisua kirjoittajien esittämään johtamisvajeeseen voitaisiin sittenkin etsiä jonkilaisen ministeriryhmän perustamisesta koko hallintoa koskevien strategisten kysymysten linjaamiseksi ja kehityksen seuraamiseksi, miksei myös koordinaatiota ja yhteistyötä vaativien yksityiskohtien päättämiseksi. Se olisi myös kansanvallan etujen mukainen malli.
9.4.2013
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti