Helsingin Sanomissa 8.4. Olli-Pekka Heinosen ja Mikko Kososen mielipidekirjoituksen (Yheiskunnan kehitys vaatii yhteistä johtamista) keskeinen sanoma oli, että nykyinen tapa johtaa ministeriöiden hallinnonalaoja ei ole riittävän hyvä. Perusteluina tähän he esittivät jo vuosikymmeniä esillä olleita tuttuja pulmia kuten yhteiskunnan ongelmien monimutkaisuutta, sektoroitumista, resurssien uudelleen jakamisen vaikeuksia, ict:n hajanaisuutta.
Päälääkkeenä he esittivät yli ministeriörajojen menevän johtamisen tiivistämistä.
Tämä on kannatettavaa, mutta se vaatisi viime kädessä hallituksen otteen voimistamista koko hallintokoneiston johtamisessa. Kirjoittajat kyllä tietävät, ettei hallitus voi alkaa johtaa hallintoa.
Käytännössä tiivistaminen tarkoittaa sitä että: joko pääministerin kanslia saa nykyistä keskeisemmän aseman koko hallintoa koskevien strategioden valmistelussa ja toteuttamisessa, tai keskeisten ministeriöiden valtiosihteerit pääministerin kanslian valtiosihteerin johdolla ottavat vallan koneiston yleisestä johtamisesta.
Valitettavasti kumpikin vaihtoehto johtaa törmäyskurssille ministerivetoisen hallinnonalan johtamisen kanssa sekä myös yhteenottoihin kanslipäälliköiden kanssa. Kirjoittajat antavat ymmärtää, että Ruotsissa on onnistuttu välttämään törmäyskurssit ja yhteenotot. Mutta maa pelaakin siellä kaksipuolejärjestelmän pelisäännöillä. Me pelaamme sikspäkin säännöillä. Siinä on valtava ero, koska jokainen hallituksessa oleva puolue hauluaa johtaa.
Ratkaisua kirjoittajien esittämään johtamisvajeeseen voitaisiin sittenkin etsiä jonkilaisen ministeriryhmän perustamisesta koko hallintoa koskevien strategisten kysymysten linjaamiseksi ja kehityksen seuraamiseksi, miksei myös koordinaatiota ja yhteistyötä vaativien yksityiskohtien päättämiseksi. Se olisi myös kansanvallan etujen mukainen malli.
9.4.2013
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti