Yksi politiikan omituisuus on se, että sama puolue samassa puhepöntössä voi edustaa sekä puhdasveristä markkinataloutta että palkansaajia. Tosi elämässä nämä ovat eri asioita, sillä globaalit yritykset karavaanitalouksineen sanovat palkkatyöläisille, että me elämme täällä ja te olette täällä vain töissä.
Kansaedustajien kikkailu avustajarahoillaan on yksi esimerkki politiikan uskottavuutta heikentävistä maan tavoista ja käyttäytymisistä. Sen sijaan valtiovarainministeri vastaus kysymykseen, miksi palkka voidaan nostaa osinkotulona, on eri juttu. Ministeri antoi ymmärtää, että kun palkansaajien verotusta lasketaan, epäkohta poistuu. Tämä on täyttä puppua, sillä ei keskiluokan verotusta niin vain pienennetä, koska sen vähääkin suurempi alennus romahduttaisi verotulot.
Keskiluokka on välttämätön tekijä politiikassa myös sen takia, että ilman sitä ei olisi marginaaliryhmiä. Ja niitähän voi, myös verotuksessa, kohdella miten tahansa, hyvin tai huonosti.
On toivotonta saada uutta puoluetta ajamaan keskiluokan asiaa. Lyhyellä tähtäimellä toivo on pantava siihen, että demarit uusivat ohjelmansa konkreettiseen muotoon keskiluokan tarpeista käsin ja parantamaan sen elinoloja ja valitsevat karismaattisen puheenjohtajan. Ilman karistaattista johtajaa ohjelmat ovat vain papereita. Pitkällä tähtäimellä toivo on pantava toivottamaan toivoon: demarit ja vasemmisto yhdistykää
20.2.2008
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti