Olen perehtynyt melko huolellisesti Finavia Oyj:n viimeisimpään ympäristölupahakemukseen, joka on melko paljastava, ja antanut siitä lausunnon Länsi Suomen Ympäristölupavirastolle (http://personal.inet.fi/koti/pekka.huttunen/arkisto juttu 223). Hakemus perustuu eräin osin hyvin kyseenalaiseen argumentaatioon ja raportin saatavuus on sinänsä oma lukunsa. Tämä on osittain ymmärrettävää, koska kyse on hakijan liiketoiminnasta.
Yksiselitteiset melurajat on luvassa kyllä määritelty, mutta niiden seuranta on yksityisen kansalaisen voimin lähes mahdotonta. Pitäisi mitata vähintään puolen vuoden ajan useassa mittauspisteessä melutasoa ja liikennemääriä. Itse pystyn seuraamaan koneiden lentokoreutta ja operaatioiden määrää tietyillä tuulen suunnilla. Lentokorkeus alittaa usein sallitun rajan.
Koska ryhmäkannetta ei voi näissä asioissa nostaa kuin viranomainen, jonka intressiin se tekeminen ei kuitenkaan oikein istu, ainut järkevä keino kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi on antaa melumittaus ulkopuolisen tahon tehtäväksi. Tällöin vaikka melua olisikin satunnaisesti paljonkin, sen sietämisen kynnys nousisi, koska takana olisi objektiivinen tieto.
Minä olen kuitenkin huolestunut eniten tavallisten ihmisten puolesta. Miten he selviävät melusta Länsi-Vantaalla, Keravalla ja Nurmijärvellä, kun liikennemäärät kaksinkertaistuvat 15 -20 vuoden päästä?
21.6.2010
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti