Ministeri Jari Lindström heräisi säpsähtäen aamuyön valkeuteen. Hän oli unessa ensimmäisen kerran tajunnut, että ihmiskunnan tulvaisuuden pohdiskelu ei kuulunut enää hänen toimenkuvaansa. Samassa jokin oli hellittänyt miehessä. Ei tarvinnut enää nyrkkeillä varjojen kanssa niin, kuin ryhmyrin paikkaa raivatessaan. Miehestä tuntui, että hän oli tehnyt läpimurron omassa elämässään.      Vaikka unet ovat unia, häntä kadutti siinä yksi kohta. Ministeri istui yhä vuoteen reunalla lattiaa tuijottaen. Hän oli vain todennut yöllä Soinille rauhallisesti ja neutraalisti. – Elämä on ihmeellistä. Mikä osa siitä, oli Soini kysynyt lähes vihaisesti.?      Joka tapauksessa nyt Lindströmin isoon ääneen tuomat ajatukset julkisuuteen eläkemaksun palauttamisesta yritysten maksettaviksi ovat saaneet kolmikannan osapuolet raivoihinsa, paitsi Lylyn.      Lindströmin ulos tulo oli niin räikeä ja täysin hallituksen tämän hetken herkk...