Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Joskus sattuu monen kohdalle elämässä jokin ikävä tyyppi. Typpi ei ole varmaankaan oikea sana, mutta ehkä se tarkentuu, kun kerron minun kohdalleni sattuneen kelmin. Siihen aikaan olin nuori vaatimattomista oloissa elävä introvertti poika, joka oli kutenkin hyvin kiinnostunut yleisurheilemaan, mutta huono ajamaan omia asioitaan. Kunta oli palkannut urheiluasioita hoitamaan liikuntasihteerin. Kun tapasin hänet ensi kertaa urheilukentällä moukarinheitto harjoituksissani, mies vaikutti kunnon kaverilta. Neuvoa hän ei pystynyt minua lainakan moukarin tekniikassa, mutta eihän hallinto ihmiseltä tällaista voi edellyttääkään.  Vaikeudet alkoivat naapurinkuntiin suuntautuneista kilpailumatkoista, kun piti matkan jälkeen päin hakea häneltä matkarahat. Siinä tapahtui jotain käsittämätöntä. Kun menin hänen toimistoonsa kuittaamaan rahoja, siellä aina oli sama toinen henkilö. Liikuntasihteeri kirjoitti kuitin, jonka hän pyysi allekirjoittamaan ja sanoi lopuksi, että sinähän olet jo saanut raha

Työelämä ja organisaatio sosiologit ovat kyllä esittäneet näkemyksiä ja suosituksia arjen työn kehittämiseksi. Soisi kuitenkin olevan myös tutkimuksia, miten kansalaiset ja sen eri ryhmät kokevat elämänsä Suomessa ja millaisissa paineissa ja muutospaineissa he kokevat asumisen maassamme nyt olevan.   Ikääntyvä väestö ja vanhukset valtion ja kuntien resurssipulan vuoksi näyttävät joutuvan erittäin huonoon asemaan joko palvelujen supistumisen tai työvoimapulan taikka asiakkaan maksukyvyttömyyden tähden. Tämä on yksi ehkä suurin vaikeuksiin ahdettu väestö segmentti.   Opiskelijat joutuvat hallituksien kovien budjettileikkausten takia ahtaalle, mikä voi johtaa valmistumisen viivästymisiin ja jopa opintojen keksityksiin. Tämä on vaarallista myös koko yhteiskunnan tasolla osaajien vähentyessä entisettään. Koska valtio tarvitsee hyvinvointivaltion säilyttämiseksi rahaa, katseet on käännettävä sinne, missä tukevaisuuden rahavirtoja voisi olla.  Monet ekonomistit pitävät osaajapulaa Suomen suur

Monella varmaakin minun lailla on kymmeniä salasanoja erilaisiin sovellutuksin. Pankkitilin salasanat ovat tietenkin olennaisia samoin kuin kantasovellutuksen. Ja on myös monia muita tapauksia, vaikkapa lehden lukuoikeudet, jossa kirjautuminen ja salasanat ovat hyödyllisiä palvelun tarjoajan kannalta. Mutta on myös kyseenalaisia salasanoja, kuten kirjautuminen Ylen Areenaan sen omilla sitä varten luoduilla salasanoilla. Rouva Tilus kyllä television mainoksessaan esittelee, kuinka näppärää on mennä kännykän avulla järjestelmään ja ottaa kuvia ruudulta sieltä sun täältä ja samoin tietokoneen avulla ja lopuksi tehdä sitä sun tätä niin Areena avautuu. Jos edellä mainitut eivät onnistu, voi vielä kysyä ystävältä, miten sovellutukseen pääsee. Monelta eläkeläiseltä jää Areena katsomatta uuden monimutkikkaan kirjautumisrutiinin takia. Tämä rutiinin paljous ihmetyttää sitäkin suuremmalla syyllä, koska Areenaa on meidän veronmaksajainen omistama kanava. Odotan kauhulla hetkeä, kun TV1 ja TV2 v

Näin toivon katsellessani hallituksen leikkauslistaa. Sitä enemmän toivon herran muistavan meitä keskikertaisia, mitä tarkemmin katson leikkaajien miesjoukkoa. Kaikki noin nelikymppisiä hyvin toimeentulevia herroja, marinoituneina puolueiden sanakari hautomoista. Tumma puku ja vakaa katse, jota voi joskus joitain miellyttää, mutta useimpia haavoittaa. Luettuaan HS:n jutun budjettikurimusten syntymisestä näyttää vahvasti siltä, kurjistamiset on tehty roiskien avain, kuin valloituskamppailussa tehdään välittämättä ja ennen kaikkea tietämättä, miten köyhä ja keskinkertainen kansa lakoaa ja siinä samalla tukevaisuuden toivot opiskelijat johtuvat miettimään, valmistutaanko ollenkaan vai vanhoilla päivillä ennen kuolemaansa. Ikävää on myös kuulla hallituspuolueen edustajan sanovan, että arvonlisäveron korotuksen jälkeen maamme on keskikastissa. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä vain Unkari on meidän yläpuolellamme 27 prosentin verollaan. Tämä vero niittää tasaisesti kaikkia, niin kuin halli

Miten hallitus ja ministeriöt ohjaavat alaistaan hallintoa. Heti tuli virhe, sillä eihän nykyään saa puhua alaisesta, vaan pitää lausua kohteliaasti yhteistyökumppani. No ei se näin mene, sillä raaka raha se on, joka puhuu, ja hallitutus ohjaa rahalla eli määrärahakehyksillä. Se oli kova juttu, kun ministeriöt aikoinaan pakotettiin luopumaan yksityiskohtaisella määräysvallalla ohjaamisesta laitoksiinsa ja virastoihinsa ja sen sijaan kuvaannollisesti annettiin säkki rahaa, jonka on riitettävä seuraavaksi vuodeksi kunhan tavoitteet saavutetaan koko hallinnon alalla. Mikä on hallinnon ala? Ministerin näkökulmasta se vastaa yksityissektorin bisnesaluetta eli valtiolla kyseistä ministeriötä ja sen määräysvallassa olevia virstoja ja laitoksia sekä tiettyä yhteiskuntapolitiikan sektoria. Tämä ei vielä riittänyt, vaan asetettiin tuloneuvotteluissa tavoitteet, jotka on saavutettava. Näin saatiin köysi kireälle sekä ministeriö- että virastopäässä. Tämä on ns modernia julkisen hallinon ohjausta

Ylen aamun Jälkiviisaat oli ilmeisesti vielä jälkihöyryissä, koska sekoitti äänen perusteella Tšekin maajoukkueen laitahyökkääjän Pisakovan Atik Ismaeliin. Atik vastasi puhelimella, ettei tänne tulla laulamaan vaan pelaamaan. Taustalta kuului Esapa Pakarisen laulu ”Juna vislas juur pois Kouvolasta ja jyskyttelet Kuopioon päin”.    Atik höyrysi lisää, että sinne Kalpa joutaakin mennä uusia jääkiekon oppia etsimään. Mutta mutta. Juna oli lähtenytkin Pohjamaan reiteille, jossa perinteen mukaan Seinäjoella poistetaan ensimmäinen junavaunullinen Venäjän Kurusta tulevia metsätyömiehiä ja otetaan mukaa edelliset jo selväksi tulleet. Henttaalta kotoisin oleva vanhapiika oli kovasti vastustanut operaatiota ja vaatinut, että kaikki metsurit olivatpa he humalassa tai ei oli otettava mukaan. He piristivät niin mukavasti vanhan ihmisen sisintä. Puhe oli yhtäkkiä loppunut kuin seinään, kun Kauhavalta oli noussut mukaan täysissä sukeltajan vastustuksissa oleva miehen pökäle. Saatuaan viereensä tuleen

Niinpä on yhtä paha todeta, että Suomi on menossa monella mittarilla kohti jyrkkenevää alamäkeä. Syntyvyytemme on ennätys pieni ja ikääntyvien määrä kasvaa esimerkiksi 70-80 vuotiaiden joukossa lähivuosina 400000 henkilöllä. Vaikka meillä on noin 350000 työtöntä, avoimia työpaikkoja yli 400000. Kohtaanto-ongelman piikkiin tätä kaikkea ei voi laskea, vaan kyse on osin mysteeri ja osin tukiaisten aiheuttama työn teon välttely. Kaikki tämä näkyy bruttokansantuotteemme jälkeen jäämisenä muista pohjoismaista. Jos kaikkien pohjoismaiden vuoden 2019 bkt:ksi redusoidaan 100, niin Suomen arvo on nyt 103,5 ja Ruotsin lähes 109. Siis jytinällä mennään alaspäin. Mistä tämä johtuu. Ei ainakaan laiskuudesta. Syy on yksinkertaien. Meillä on liian vähän kannattavia yrityksiä. Paperilla niitä on noin 450000, mutta ei tarpeeksi synnyttämään Ruotsin tasoista bruttokansantuotetta. PS Jonkin instanssin pitäisi tutkia, mitä ns. itäsuomi-ilmiö vaikuttaa jyrkkään alamäkeen.

Työeläkkeistä ja sukupovien välisestä oikeudenmukaisuudesta on käyty viime päivinä melko asiallista keskustelua. On ymmärrettävää, että nuorempi sukupolvi on kiinnostunut omista eläkkeistään ja niiden kustantamisesta. Usein me vanhemmat ihmiset sanomme, että sodan aikainen sukupolvi joutui ja me nyt joudumme kärsimään sodan raadollisuuden seuraukista ja isien traumoista, jotka näkyivät ja näkyvät lasten kaltoinkohteluina siinä määrin, että ansaittemme nykyisen eläketason. No ei se näin ole. Nuoremmat voivat syyllä tähän todetakin, että me nuoret olemme kärsineet teidän vanhempien kovakouraisuudesta aivan kuin olisimme välttämätön paha, sekä yhteiskunnan jatkuvasti kasvavasta intensiivisyydestä ja suorituskeskeisyydeltä. Eikä nuoria ole ainakaan helpottanut vuoden 2008 finanssikriisi ja sitä seurannut taantuma. 70 vuotta siten ei ollut tietokoneita, vaan kaikki laskutoimitukset tehtiin mekaanisilla laskukoneilla, faciteilla. Somemaailma rasittaa nuoria nyt ennennäkemättömällä tavalla. O

Kukaan ja mikään taho ei tiedä, mitä Putin haluaa ja mihin hän tähtää lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tosin arvailuja ja jopa varmaa tietoa jotkut arvovalaiset lähteen ovat esittäneet ja esittävät. Yksi teoria on Kiova Rus saaga, jonka mukaan vuosina 950-1050 Kiova Rus oli Ukrainan, Valkovenäjän ja Venäjän edeltäjä. Putin on kääntänyt tarinan päälailleen, minkä mukaan äiti Venäjä on Kiova Rus ja tähän perustuen Venäjällä on oikeus ottaa nyt Ukraina haltuunsa. Tämä on täyttä puppua.  Voidaan jopa päinvastoin sanoa, että Ukraina on äiti ja Venäjän sen lapsi. Tosiasia on, että Venäjä on ollut Iivan Julmasta (v.1550) lähtien enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) laajentumishaluinen ja aggressiivinen. Pietari Suuri ja Katariina Suuri laajentamishalujensa lisäksi halusivat ottaa virikkeitä länsimaisesta kulttuurista jopa niin, että Pietari Suurin oli valeasuisena laivanrakentajana Hollannissa. Mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy, ja niinpä Aleksanteri laajensi imperiumia ja liitti Suom

Toinen vainaja makasi kolarin jäljiltä oikeanpuoleisella ojan penkereellä kasvot ylöspäin. Toinen poliisi tutki rekisterikilven numeroita, aivan kuin ne olisivat ratkaisu toisen vainajan henkilöllisyyteen. Yksi kolarin uhri oli tällä välin noussut seisomaan katsellen epäluuloisesti kolmea konstaapelia. Kolmas poliisi tarkasteli jarrutusjälkiä mittaillen niitä askeleillaan huutaen nuoremmalle konstaapelille, että kymmenen metriä. Päivä paistoi pilvihattaran läpi saaden metsän reunaan rajautuvan peltoaukeaman näyttämän valtavalta kauniilla ruskea raiteisella pöytäliinalla koristetulla pitopöydältä. Poliisiauto oli pysäköity valtatieltä lähtevän kujan rummun jatkeelle.  Poliisi ei pudisti epäillen päätään väittäen jarrutusjälkien olevan vähintään 15 metriä. Kumpikin meni hakemaan autosta teräksistä mittanauhaa ja jäivät hetkeksi väittelemään kummalla oli oikeat lukemat. Mittanauhaa tarkasteleva konstaapeli hätisteli vironnen vainajan kauemmaksi ojan toiselle puolelle rauhoittumaan samalla

Maamme on soteien jälkeisessä suurimmassa ikävien asioiden keitoksessa porisemassa vailla näkemystä, millaiseen soppaan olemme joutumassa. Pessimisti sanoisi, että olemme jo lirissä. Syntyvyys luku on 1,25, kun sen säilyttääksemme väestömme terveen ikärakenteen ja kasvun pitäisi olla kahden luokkaa. Ikääntyneiden ihmisten määrä nousee melkoista vauhtia, kun saman aikaisesti vanhushuollon resurssit vähenevät pelottavasti, ikäihmisten asemaa on kriisiytymässä. Jos tuottavuutemme nousisi hyvälle tasolle, se toisi apua myös ikäihmisille. Tuottavuuden matala taso ei on myrkkyä kilpailukyvyllemme, joka muutoinkin on vaikeuksissa. Työvoimapula on varsinainen damokleen miekka: Työvoimaa on ja ei ole. Tilastokeskuksen mukaan meillä on noin 80000 työkykyistä ihmistä, joista ei tiedä juuri muuta kuin, etteivät he ole töissä ja osa saa kelakorvauksia. Asian tekee vielä kummillisemmaksi se, että työvoimapula voitaisiin helpottaa maahanmuuttoa lisäämällä, mutta nykyinen hallituspohja tekee sen vaike

Jäsenten mieltä painoi Hiihtoliiton taivaaseen kohonnut velka, joka pani kumaraan pystypäisenä liidelleet liiton johtokunnan jäsenet, jotka ennen olivat kekkuloineet Anne Sukselaisen viidennellä sijalla Reisjärven piirikunnallisissa. Tuli toinen isku perään. Uusi urheileva TP oli määrännyt sotkuja aiemmin oivallisesti ongelmia selvitellyt, aina huoltoasemalta kadonneista salkuista lähtien, Hiihtoliitto saa selvittää Sukselaisen tapauksen. Nyt päät kalistuivat Arabimaihin päin mahtavien sponsoritulojen toivossa ja Mika Aaltolan epätoivossa. Tämä trauman yli päästyään Ylen Jälkihiki oli historiansa kiihtyneimmässä tilassa ja kyseli, miksi Ivo Niskanen ei uskaltanut kohdata SM-hiihdoista itseään, vaan sen jatkaa, hiihtämistä nimimerkin alla nimellä Hursti. Jäsen yksi oli huolissaan Suomen väkiluvun laskemisesta alle neljään miljoonaan, mikä johtaa vääjäämättä kymmenessä vuodessa kaikkien hiihtovälineiden takavarikkoon, ja niiden sulkemiseen Haapajärven asevarikkoon. Se takana on runsain

Ruotsi on nyt meidän lähin Nato naapurimme lännessä, ainakin henkisesti. Ruotsin panos tilanteessa, jossa tarvitsisimme nopeasti Naton apua, apu ei välttämättä ole tarpeeksi kuranttia sodan torjumiseksi, sillä Ruotsin oman puolustuksen taisteluhenkeä taannuttaa sen 200 vuoden kokemattomuus sodan käymisessä. Se sijaan suomalaisilla tällaista rasitetta ei ole, sillä talvi- ja jatkosodan perimä ja ylisukupolviset siteet ovat vielä vahvasti vaikuttamassa puolustuskykymme korkeaan tilaan ja pitämässä taistelumoraaliamme hyvällä tasolla.     Tällainen kyseenalaistaminen voi tuntua epäkorrektilta, mutta sotakoodi pitää sisällään myös näiden kysymysten esittämisen jo hyvissä ajoissa ennen näkyvissä olevia konflikteja.

Putinin ns. vaalivoitto on iskenyt hänen sisimpäänsä ja ympärillä parveilevaan eliitti piireihin toistaiseksi pysyvän voitonvarmuuden Punaisen torin paraateja odotellessa. On totta, että Venäjällä menee Ukrainan sodassa nyt vähän paremmin kuin ennen Zelenskyi vastaiskua muutama kuukausi sitten. Suomenkin näkökulmasta näyttää, että Venäjän uhka ja jopa vaara on kasvanut melkoisesti. Raskaan sotakaluston päältä onkin vedetty verhoja pois ja varuillaan ollaan, ainakin niin voidaan olettaa. Analogia Suomen mahdollisesta kahinasta itärajalla löytyy siitä, miten liittoutuneet valtasivat Italian Hitlerin otteesta, vaikka mittakaava Italiassa oli toista luokkaa. Siinä ei juuri ollut vastakkain rintamalinjoja mies miestä vastaan, vaan ”asejärjestelmä” muodostui vuoristo maastosta, syöksypommittajista ja tykistöstä. Tietysti jalkaväkeä oli, mutta sen merkitys oli lähinnä vihollisalueen valtaamisen osoittaminen. Tästä syntyi eräs huvittavakin tilanne, kun amerikkalainen eversti Clark ajoi jeepi

Kaikki alkoi Japanin kokemasta nöyryyttämisettä Venäjän ja Japanin välisessä sodassa. Vaikka se kukisti Venään lyhyeksi jääneessä taitelussa 1904-1905, Japani koki, ettei se saanut tarpeeksi hyvitystä (maa-alueita) voitosta. Se oli kuitenkin merkittävä yllätysvoitto, joka teki mannaa japanilaisten samurai mentaliteeteille. Tähän asti Japani oli ollut suljettu paikallinen ja paikallaan jumittunut pikku valtio. Vuoden 1905 voiton innoittamana militaristinen samurai sotaisuus sai vähitellen kannatusta eräiden kenraalien piirissä. Etenkin maanjohtoon kohonnut kenraali Tojo katsoi, että nyt on Japanin hetki vallata mm. hollantilaisten ja ranskalaisten siirtomaita ja myöhemmin Yhdysvaltin hallitsema Filippiinit. 1930-luvun alussa Japani alkoikin urakalla vahvistaa sotakoneistoaan ja rohmuta maa-alueita Etelä-Koreasta ja Mantšuriasta. Raakuutta ja uhkaa edusti Nankingin verilöyly, jossa teurastettiin 200 000 pienen kiinalaisen kaupungin asukasta. Samalla kun Tojo kehitti ja laajensi laivast

Avaruuden (X,Y) suljettujen joukkojen perhe on suljeta kanta, jos ja vain jos perheen jäsenten komplementtien joukko on avoin kanta, ja suljettujen joukkojen perhe on suljettu alikanta, jos ja vain jos perheen jäsenten komplementtien joukko on avoin alikanta. Apulause Topologien avaruus (X,T) on kompakti, jo0s ja vain jos sen jokaisella suljettujen joukkojen perheellä, jolla on äärellisen leikkauksen ominaisuus, on ei tyhjä leikkaus. Lähde: Walmannin kompaktisointi, 1971, Pekka Huttunen

Pitääkö tavallisen ihmisen olla huolestunut yleisestä maailmanpoliittisesta tilanteesta? Jos vastaus on myönteinen, melko moni ihminen kantaisi jonkinlaista taakkaa harteillaan. Tähän synkkään näkyyn tuo leivitystä, kun asettaisimme itsemme historiassa taakse päin aikaan, jolloin elettiin vaarallisia vuosia. Minulle varaan aikaa edustaa Kuuban ohjuskriisi, joka oli viittä vaille räjäyttää maailman ydinsotaan. Tosiasiassa minun ikäisilleni suuri kadotuksen uhka oli kesä 1944, kun maamme silloin kävi melko epätoivoista jatkosodan kesää. Silloin olimme lopen uupuneita lähes viiden vuoden jatkuvasta sotimisesta. Tietämättämme olimme Yhdysvaltojen ja sattuman armoilla. Itsemme heikkous oli armeijamme kuluminen niin loppuun, ettemme jaksaneet puolustaa maatamme Kannaksen rajoilla. Ei ollut yhtä kannaksen taitelua, vaan Itäraja oli kannaksia täynnä. Saksalainen lentokonelaivue Kuhlmey pelasti meidät hyvällä tuurilla hetken kesällä 1944, sillä Neuvostoliitto säikähti Kuhlmeyä niin, ettei NL

Kaikki alkoi siitä, kun Saksan revanssihenkiset ja ennen kaikkea Hitler saivat taivuteltua Gustav Gruppin tuottamaan tehtaillaan massoittain kevyttä ja raskasta sotakalustoa. Toinen asetuotanto linjaa oli sotilaslentokoneiden valmistaminen NL:n alueella Versaillesin rauhan sopimuksesta piittaamatta. Länsi maat tiesivät tämä, mutta olivat lepsuja eivätkä reagoineet.  Hyökkäystä Puolaan ja maan valtaamista länsimaat vain ihmettelivät ja Britannia vielä päivä ennen sotaa neuvotteli Lontoossa Saksa edustajan kanssa hyvässä hengessä, että kaikki hyvin ja ettei sotaa tulee. Hitler naureskeli päämajassaan hämmästyneenä ja ihmetteli, että näin helppoako tämä on. Virne huulilla hän pohti, missä tässä seuraavaksi riehutaan. Alkukeväällä Pariisissa vielä nautiskeltiin ulkoterasseilla. Alkukesä 1940 muutti kaiken. Kevään kuluessa Hitler valtasi Alankomaat ja Ranskan ja pähkäili, mitä seuraavaksi, kun Britanniakaan ei taipunut Lontoon ja muiden suurkaupunkien suurpommituksista huolimatta 1940-1941

Ulkoministeriö selvittää Ottawan suurlähettilään Jari Vilenin häirintä syytös epäilyjä. Selvittäjäksi on palkattu ilman kilpailutusta asianajotoimisto Roschier. Tämä siksi, että UM:n mukaan asia on monitahoien ja kyseisellä toimistolla on kokemusta tämän typpisistä toimeksiannoista.  Kilpailuttamisen puuttuminen on vastoin valtion kilpailuttamisohjeita, jotka perustuvat asianosaiseen lakiin. Toivotaan, ettei UM:n tästä menettelystä seuraa, että valtion talouden tarkastusviraston (VTV) pitää myöhemmin uudestaan puuttua tapaukseen. v'b

Yö on laskeutunut työmarkkina osapuolten ylle. Kuten monelta taholta on ilmoitettu, lakko olisi helpostikin neuvoteltavissa loppumaan nopeastikin. Eilen eduskunnassa kansanedustaja Lyly piti ansiokkaan puheen vuoron ilman jännitteitä, miten lakko olisi ratkaistavissa. Hänen reseptinsä oli, että osapuolet käyvät kohta kohdalta rauhallisesti hallituksen asettamat työehtojen heikennykset läpi ja pohtivat, missä kohtaa voitaisiin liikkua ja innovatiivisesti muotilla hallituksen esitykset niin, että ne niellään kummallakin osapuolella, vaikka nikotellen. Sovun mahdollisimman pikainen löytyminen on sitäkin tärkeämpää, kun näyttää siltä, että tilanne ei ole kenenkään hallinnassa. Konsulttikielellä sanottuna ongelmalla ei ole omistajaa tai pörssikielellä ilmaistuna ongelman omistajuus on hajaantunut.  

Ylen Jälkipörssi reuhtoi takausvastuulla aivan kuin se oli koskettanut Männistön muorin Reeta tyttöä, jonka rahakas isäntä oli taannut toiselle naapurin isännälle olevan täysin vireessä vaimotehtäviin. Tästä suuttuneena satunnainen mies Uhtualta ohi kulkiessaan avoajoin talon ohi, oli kysäissyt saako hän yöpyä kaivon vieressä, koska oli kävellyt Petroskoista Helsinkiin ja sieltä nyt tänne ja tästä syystä oli alkanut loputon koko vuoden kestävä jano. Nimismies oli sansanonut, että tällä seudulla on kymmeniä mehunkeitto miehiä, joista puolet on aina putkassa apteekkarin vaatimuksesta, koska nämä ponumiehet syövät hänen pirtu bisnestään, jonka varastona toimii johtajaopettajan ison muurin tausta. Renkimies Aapeli oli kerran tuhonnut varaston ja siinä samalla koko talon, kun oli lämmittänyt kiljupäissään tuvan muurin niin kuumaksi, että koko varasto räjähti. Aapeli oli tästä syystä joutunut ottamaan voimakseen ensimmäisen naisen, joka kulkee talon ohi. Koska ensimmäinen nain sattui olemaan

Etelärannan edustaja Orpo seisoo kuin tatti tieodotuspöydän tieotuspöydän takana sanoessaan, että nyt ei peräydytä, vaan tehdään ne työelämää uudistukset. Sitten alkaa satoaja keroja kuultu luento maamme jälkeen jääneisyydestä pohjoismaisesta palkkamallista. Yhtä monta kertaa Opon porukka unohtaa mainita, että naapurimaan malissa työntekijällä on edustus yrityksen johtoelimessä ja että  vittelu on aina mahdollista eikä Ruotsin malli sisällä sanelumallia työehtojen muutoksissa. Esitetty Suomen malli on kaiken kaikkiaan jyräävän sanelupolitiikan tulos, johon mahdollisuuden antaa tilapäinen oikeistohallitus, joka tosin voi istua neljä vuotta. Orpon ja kumppaneiden mantra on ollut ja on, että Suomi ei ole kilpailukykyinen ilman työehtojen uudistamista ja tästä syystä maamme velkaantuu ennätystahtia.  Tähän voidaan syyllä todeta, että Suomen teollisuus ei ole kilpailukykyien innovaatiossa tuottaa uusia vientituotteitta eikä kilpailukyky loista myöskään viennin markkinoinnissa. Tämä sitä suu

Etelärannan edustaja Orpo seisoo kuin tatti tieodotuspöydän tieotuspöydän takana sanoessaan, että nyt ei peräydytä, vaan tehdään ne työelämää uudistukset. Sitten alkaa satoaja keroja kuultu luento maamme jälkeen jääneisyydestä pohjoismaisesta palkka mallista. Yhtä monta kertaa Opon porukka unohtaa mainita, että naapurimaan malissa työtekijällä on edustus yrityksen johtoelimessä ja että sovittelu on aina mahdollista eikä Ruotsin malli sillä sanelumallia työehtojen muutoksissa. Esitetty Suomen malli on kaiken kaikkiaan jyräävän sanelupolitiikan tulos, johon mahdollisuuden antaa tilapäinen oikeistohallitus, joka tosin voi istua neljä vuotta. Orpon ja kumppaneiden mantra on ollut ja on, että Suomi ei ole kilpailukykyinen ilman työehtojen uudistamista ja tästä syystä maamme velkaantuu ennätystahtia.  Tähän voidaan syyllä todeta, että Suomen teollisuus ei ole kilpailukykyien innovaatiossa tuottaa uusia vientituotteitta eikä kilpailukyky loista myöskään viennin markkinoinnissa. Tämä sitä su

Reserviupseerikoulussa selväsanaisen vääpelin puhe meni meille helposti perille ja opit upposivat päähän. Kurssin loppupuolella jouduin kahnauksiin ylikersantin ja komppanian päällikön kansa ylikersantin väittäessä, että olin myöhästynyt minuutin iltalomalta. Kahakan seurauksena jouduin joukkueen varustevarastosta vastaavaksi oppilaaksi kurssiin viimeiselle viikolle. Minulle selvisi nopeasti, että varastosta puuttui runsaasti tavaraa. Loppuinventariota johti iso musta ylikersantti, joka heilutteli kädessään isoa avainnippua kellarin käytävällä. Halusin tehdä tasajaon eri varastokoppien kesken ja siksi käskin ylikersanttia antamaan avainnipun. Mies otti hyvin pahannäköisen ilmeen kasvoilleen aikomattakaan luopua arvokkaista avaimista. Muutaman sekunnin harkitsin, annanko turpaan heti vai myöhemmin. Päässäni syntyi kompromissi ja sanoin hakevani kirvesvarren varastosta. Silloin mies heittikin avainnipun lattialle ja häipyi saman tien kellarin sokkeloihin. RUK

Reserviupseerikoulussa selväsanaisen vääpelin puhe meni meille helposti perille ja opit upposivat päähän. Kurssin loppupuolella jouduin kahnauksiin ylikersantin ja komppanian päällikön kansa ylikersantin väittäessä, että olin myöhästynyt minuutin iltalomalta. Kahakan seurauksena jouduin joukkueen varustevarastosta vastaavaksi oppilaaksi kurssiin viimeiselle viikolle. Minulle selvisi nopeasti, että varastosta puuttui runsaasti tavaraa. Loppuinventariota johti iso musta ylikersantti, joka heilutteli kädessään isoa avainnippua kellarin käytävällä. Halusin tehdä tasajaon eri varastokoppien kesken ja siksi käskin ylikersanttia antamaan avainnipun. Mies otti hyvin pahannäköisen ilmeen kasvoilleen aikomattakaan luopua arvokkaista avaimista. Muutaman sekunnin harkitsin, annanko turpaan heti vai myöhemmin. Päässäni syntyi kompromissi ja sanoin hakevani kirvesvarren varastosta. Silloin mies heittikin avainnipun lattialle ja häipyi saman tien kellarin sokkeloihin. RUK

Oikeusministeriö lakkauttaa rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen RSKK:n, josta nykyiset vanginvartijat valmistuvat. Ajatuksena on, että vartijat tulevaisuudessa pätevöityvät  ammattikoulutuksen yleiseltä turva- ja hoitolaan linjalta. Siis samalta linjalta, josta valmistuu mm lasten ja vanhusten hoitajat. Tällaisen uudistuksen laatijat eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää, että vankila työpaikkana on jatkuvaa tekemistä vankien kanssa, ei siis yhteistyötä, puhumattakaan hoitamisesta, vaan ponnistelua vartijan omalla panoksella saada vangista tämän vapauduttua mahdollisimman yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Tallainen tehtävä on osoittautunut ehkä maailman vaikeimmaksi työtehtäväksi. Täytyy vakavasti kysyä, miksi ministeriö asettaa lapsenkasvoiset nuoret ihmiset näin ylivoimaisen vaikean haasteen eteen, kun nuorilla näyttää olevan vaikeaa ihan tavallisessa elämässä. Asian tekee vielä haastavammaksi vankiaineksen muuttuminen yhä ongelmallisemmaksi ja vaikeammaksi käsitellä ammattirik

Näillä sanoin kuvasi tulevaa näkyä marsalkka Gerd von Rundstedt Amsterdamin edessä keväällä 1940 juuri ennen hyökkäystään Ranskaan. Kaunis kesäinen päivä oli hurmaavaa kukkulan päältä näkyvien ruispeltojen ruskean maton muodostaessa täydellisen reitin Ranskaan. Rivimiehet olivat innoissaan saatuaan kukin annokset Pervitiniä (metamfetamin). Nyt ei ollut kyse Ardennien yllätyshyökkäyksestä, vaan hyvin suunnitellusta operaatiosta vallata koko Ranska. Maan presidentti Petain luotti rankalaisiin ja omaan ryhmitykseensä jakaa joukot kolmeen osaan: Kanaalin rannalle ja siitä kahtena pääpuolustusasemana Pariisia turvaamaan. Rundstedtin joukot aloittivat hyökkäyksen laajalla rintamalla. Panssarikenraali Gudearianin kuitenkin innostui ajamaan ohi  Rundstedtin käskyä   panssareitaan kohti Sedania, vaikkei jalkaväki mukana pysynytkään. Miehet jaksoivat kolme päivää pervitiinin voimalla hyökätä. Tämä riitti ranskalaisille, jotka perääntyvät muutamassa viikossa niin, että Ranskan oli suostuttava a

Säätytalossa on tunnetusti huono akustiikka. Ritaritalossa on kyllä vielä huonompi, kun aikoinani olin kuunnellut siellä ensimmäisiä ja harvoiksi jääneitä matematiikan luentoja. Sen vedoten kieltäydyn kansliapäällikön pyynnöstä pitää siellä toimistohenkilökunnalle esitys hyvästä johtamisesta. Todellinen, ajattelematon, syy kieltäytymiseeni oli epäilyni, että kp halusi tällä tavoin asettaa aluekehitysosaston päällikön johtamistavan huonoon valoon, koska hän ei ollut vahvimmillaan henkilöstöjohtamisessa. Tällaiset lisätyöt hipoivat konsulttisopimuksen rajoja, mutta olkoot, ministeriö maksoi laskut mukisematta. Hallintojohtajan sihteeri Carita oli hämillään kieltäytymisestäni ja antoi ymmärtää sen olevan epäluottamuslause toimistoväelle. Hänen moitiskelunsa seurauksena ymmärsin suostua kp:n ehdotukseen. Säätytalon kaikuva sali pullotti täynnä toimistoväkeä. En puhunut ministeriön suunnittelujärjestelmästä, vaan otin esille tuloskeskustelut ja miten niissä kuulijoiden tulisi toimia. Päälli

Päivän HS:ssä Marina Erhola ja Kirsi Varhila aivan oikein kantoivat huolta, miten valtio hoitaa hyvinvointialueiden ohjauksensa. Sama pätee hyvinvointialueisiin suhteessa alueen palvelujen tuottamiseen. Hyvinvointialueet ovat kiitettävällä intensiivisyydellä ja asiantuntemuksella valmistautuneet vastaanottamaan niille terveydenhoidon ja sosiaalihoidon uudistuksessa organosoidut tehtävät. Näyttää siltä, että ne joutuvat toimimaan alueeseensa kuuluvien terveydenhoidon ja sosiaalihuollon hoitoyksiköiden konsernijohtajina ja samalla näiden palvelujen tuottajina tai tilaajina. Tämä monitoimijan rooli tuo niiden johtamiseen kiperiä haasteita. Alla on lista asiasta, jotka koettiin onnistumisen kannalta keskeisiksi vuosituhannen vaihteen suuressa hallinon uudistamisessa. Nyt aika on toinen ja uusia parempia menetelmiä ja keinoja on tullut roppakaupalla tuoreiden hallinnon uudistujien käyttöön. Kuriositeettina ne kuitenkin alla mainittakoon.  Johtamisen haasteet vuosituhannen vaihteessa:

Anteeksianto kuuluu jokaisen suuren uskonnon perusteisiin. Monen meidän eettiseen koodistoon kuuluu myös anteeksiantaminen. Usea kokee kuitenkin anteeksiannon olevan myös osin tapauskohtainen ratkaisu eikä ole valmis antamaan anteeksi mitä tahansa. Kun ihmiset pääsevät sopuun tai sovintoon asiasta, se ei välttämättä sisällä anteeksiantoa. Asiasta ei kuitenkaan enää riidellä. Sovinto voi olla kirjallinen. Sovittelu on Suomessa eräs tuomioistuintoimintaan vertautuva joustava jutusta sopimisen muoto dokumentteineen. Yleensä asiat annetaan anteeksi, kuin toinen osapuoli sitä vilpittömästi pyytää. Vaikeuksia tulee, kun toiselle osapuolelle on aiheutunut suuria menetyksiä. Jos vahingot ovat materiaalisia ja aiheuttaja osapuoli korvaa ne, sovinto lienee helppo (tehdä anteeksiantoineen). Näissä tapauksissa, jos toisen kunniaa on loukattu, anteeksianto voi olla vaikeaa. Se on vaikeaa, koska kunnian loukkaus koetaan oman minän sisimpään syvästi loukkaavalla tavalla puuttumisena. Kunnian loukkaus

Vetovoiman aiheuttama rasitus ei johdu joka hetkisestä kampailusta nostaa jalkojamme maasta voidaksemme kävellä tai juosta bussiin ehtiäksemme töihin, tai edes pitääksemme kehomme ruodussa istuessamme anopin vieressä ryhdikkäänä hänen ylpeällä sohvallaan. Nämä pulmat voi vielä kuitenkin selittää vetoamalla siihen, että kaikkien on kohdattava nämä haasteet elämäsään ja ne ovat vääjäämättä edessä ja matkassa koko maallisen taivalluksen ajan. Mutta siihen ei meili mielellään suostu, että armas maapallomme murjoo koko ajan kehoamme, joka menee jatkuvasti epäedulliseen suuntaan, niin ainakin ajattelemme. Tämä sillä edellytyksellä, että pidämme ulkonäköämme tärkeänä tai jopa esteettisenä pääomana. Tämä on hurja näkökulma, sillä estetiikan ollessa vain ihmisten keksimä oppi kauneudesta, on lähes raakalaismainen näkökulma pitää ulkonäköä pääomana, joka annetaan ihmiselle sattumanvaraisesti syntymähetkellä. Olisi lohdullista hyväksyä yleisen suhteellisuusteorian mukaisesti kehollemme avaruudess

Ylen Aamu TV:ssä oli hyvät ohjeet kesätyöpaikkaa hakemista varten. Vaikka anopeilla yleensä on vikkelä kielenkannin, tässä tilanteessa tähän ei kannata luotta ja ottaa heitä mukaan, sillä sieltä voi tulla rivouksia, joiden todenperäisyyden viisas työnantaja voi hyvin selvittää ja tarvittaessa appiukko vahvistaa.   Sen sijaan kannatta etukäteen tehdä lista asioista, joissa entiset mies tai poikaystävät ovat ylistäneet hakijan työtaitoja. Tasaisia taitoja voivat olla nopea käpyjen keräilykyky tai naapurin rajakivien yöllinen siirtäminen kunnalliskodin ruumishuoneen nurkalle, josta silloin öiset äänet pelottelevat rengit piikojen aitoista emännän viereen. Tuntemattomaksi jäänyt itsetietoinen esimies oli tulokas haastatelleessa kysynyt ehdokkaalta tämän aatesuuntautumisesta siis, oliko mies lännen vai Rovaniemen sukua, mihin tämä oli vastannut, että sama kuin eroamaan joutuneella presidentti ehdokkaita haastatteluissa kiusanneella körmyllä.   Kuultuaan tämän Aamu TV:n vastaava toimittaja o

Luentojen laiminlyönti kostautui ensimmäisen kerran fysiikan sähkötöissä. Luennoillahan aina kerrottiin, miten harjoitustöitä tehdään, mutta itse olin jäänyt näitä tietoja vaille tämän laiminlyöntini takia. Istuskelin silloin tällöin osakunnan ravintola Manalassa ja tapasin erään samalla kurssilla fysiikkaa opiskelevan nuoren naisen, joka suostui pyyntööni pyysi saada tulla fysiikan laitokselle katsomaan, miten hän teki siellä harjoitustöitään. Oletin selviytyväni töistä matkimalla häntä, ja menetelmä osoittautui pelottavan varmaksi ja myös samalla oppimattomuuden takaavaksi keinoksi. Loput töistä tein hääräämällä laitoksella valvoja-assistentin katseen alla puuhakkaan oloisena ja esittämällä hänelle matkimalla saadut tulokset. Sovelsin kemian töihin samaa periaatetta, minkä vuoksi oli selvää, etteivät tietoni näistä aineista karttuneet. Tämä töiden tekemättömyys kyllä kostautui minulle myöhemmin, koska jouduin myöhemmin opiskelemaan kaikki töiden tekemiseen liittyvät tiedot ja taidot,

Kun jokaisella ministeriöllä oli omat tietohallintostrategiansa ja toisten ministeriöiden tietojärjestelmiin yhteen sopimattomat sovellutuksensa, hajaannus oli suuri. Tämä oli seurausta siitä, kun kehys- ja tulosohjauksessa delegoitiin asioita virastojen ratkaistaviksi. Siinä samalla menivät myös tietojärjestelmäkysymykset ja laiteasiat ministeriöistä virastojen ratkaistaviksi. Lopputuloksena oli suuri määrä yhteensopimattomia sovellutuksia, mikä vaati koordinaatiota, erilaisia johtoelimiä ja standardeja. Hajaannusta ei olisi tapahtunut, jos hallinnon kehittämisosaston atk-toimiston lupamenettely virastojen laitehankinnoissa olisi säilytetty. Ministeriön johtoryhmän kokouksissa Viinanen johti ystävällisesti mutta määrätietoisesti puhetta. Muilla jäsenillä ei juuri ollut sanottavaa, kun Raimo Sailas esitteli budjettilukujaan. Muutonkin asioiden käsittely oli hyvin osastokohtaista kunkin osastopäällikön pitäytyessä vain oman osastonsa asioihin. Poikkeuksen teki Sixten Korkman, joka hyv

Uudessa työpaikassani otin tavakseni tehdä ruokatunnilla pienen kävelylenkin Kaivopuistossa, jossa pakostakin askeleeni johdatti minut kulkemaan Eteläsatamaan siellä kulkevan radan yli paikaan, jossa kaksi pientä lasta oli jäänyt junan alle. Paikkaan oli joka aamu piirretty kaksi ristiä. Tämä osin ahdistava kävelylenkki johtui varaamaankin onnettomuuden traagisuuden lisäksi myös siitä, että minulle oli juuri syntynyt tyttövauva. Valtiovarinministeriön Suunnittelu sihteeristöön oli muodostunut sisäinen sanaton hierarkia, kuka voi mennä luennoimaan minkin tason aiheista. Tasot olivat seuraavat alimmasta ylimpään: tilipuitteet, raportointi, laskentatoimen hyväksikäyttö, suunnittelujärjestelmä ja johtaminen. Sen sijaan että tulokkaana olisin tyytynyt tilipuitteisiin, aloin tyhmyyttäni puhua johtamisesta ja tekemään siitä omin päin esityskalvoja. Niiden tekoon oli pakko ryhtyä, kun huomasin, että kalvoarkisto ammotti tyhjyyttään ja kaikki pitivät esityskalvonsa visusti omissa huoneissaan

Ylen Jälkiviisaat oli niin somalla päällä, että alkoi pelätä kuuluisuttaan ja sitä kautta vaalikelvottomiksi tulemistaan aluevaaleissa. Jäsen B oli kuitenkin varautunut tähän ottamalla naftaliinista isosisänsä miekan 30-vuotissodan jäljiltä, jota oli käyttänyt Nivalan hevoskapinassa jänisten paloitteluun, koska nämä olivat jo syömässä isompien talojen aitoista talveksi varttuja vehnäjauhoja. Jan änkesi vastaan uhoten palauttaa ruotuun kaikki sipoolaiset kansanedustajat, olkootpa he sipisiä ja harikoita, sillä niin rumaa jälkiä he oivat saaneet aikaan istumalla merenrannalla laiturin päässä muokkaamassa Suomen verotusta uuteen uskoon niin, että ilmoitetuista tuloista ei tarvinnut maksaa veroa lainkaan, vaan ainoastaan niistä tuloista, jotka konkurssit olivat nielleet. Tämä veronleimaus sai miehet nauramaan onnesta, kunne vaimo huusi ikkunasta voudin olevan jo pihassa.  Jäsen Par oli kiihdyksissä saamelaisilta saadusta poron juustosta, koska siitä puuttui de la grande tuoksujen viimeisin

Aloittaessani valtiovarainministeriön konsulttina esitöikseni kävin osastopäälliköiden luona  juttelemassa kehysohjauksesta ja tulosjohtamisesta. He näyttivät innostuneilta ja halukkailta muutoksiin. Totesimme ministeriön perinteisen jaon talouspolitiikkaan ja resurssihallintoon pätevän edelleenkin ja tulevan kehittelytyön ongelmien olevan osastojen tulosaluejaossa ja tulostavoitteissa. Sovittiin, että osastot laativat pohjapaperit näistä asioista. Ne käsiteltäisiin myöhemmin osastojen yhteisessä seminaarissa.  Kukin osasto esitteli kotiläksyksi saamansa pohjapaperin seuraavan vuoden 1992 tulostavoitteista. Keskustelun jälkeen valtiosihteeri ja minä kommentoimme niitä. Tilaisuus oli hyvin tiivishenkinen ja lupauksia antava tulevalle kehittämissavotalle.. Esitin ministeriön rooleiksi: hallinnonalansa johtaja, resurssineuvottelija, nopeatempoinen asiantuntija, työmarkkinaneuvottelija, tutkiva asiantuntija ja kehittäjä, joka sai kannatusta, mutta unohdettiin myöhemmin. Vuoden 1991 tammi

Kirkonkylää oli iät ja ajat halkonut jyrkkätöyräinen joki. Se laajeni kosken alapuolella järventapaiseksi suvannoksi muodostaen pitäjän ainoan oikean järven. Tulva-aikoina jokea käytettiin uittoväylänä, ja sitä pitkin tuotiin tukinippuja suoraan kirkonkylän rannalla ulvovalle sahalle. Kesäisin joki mateli nöyränä matalassa uomassaan. Körttiläiset asuivat pohjoisrannalla ja lestadiolaiset etelärannalla. Syntymätaloni Pennala, joka oli isän kotitalo, sijaitsi joen töyräällä Raumankoskesta länteen. Taloa asustivat isovanhempani Kalle ja Hilja Huttunen. He olivat niitä Pohjoispohjanmaan läpiahkeria ihmisiä, jotka olivat nuorina muuttaneet ennen sisällissotaa Amerikkaan. Kalle oli viimeistellyt vasarakoneella autonovia Detroitin autotehtaalla, ja Hilja piikonut rikkaiden rouvien luona. Kallen ainut tuhlailu oli sattunut Flintissä, kun hän oli käynyt kapakassa juomassa lasillisen viskiä. Amerikan suuren laman ja Suomeen tulonsa jälkeen he ostivat Pennalan ja vasaran alle menneen Hankalan ti

Eevertti Noro oli kolunnut Kanadan kaivoskuiluja, ja Vaimo Riika oli piikonut keittiötöissä rikkaiden rouvien huusholleissa, mistä hän ei pitänyt lainkaan kokevansa joutuneensa juoksutytön asemaan. Erityisesti häntä ärsytti talon herran käyskentely alasti pitkin huushollia. Eevertin ainut tuhlailu oli sattunut Flintissä, kun hän oli käynyt kapakassa juomassa lasillisen viskiä. Amerikan suuren laman ja Suomeen tulonsa jälkeen he ostivat pakko huutokaupassa punainen kaksikerroksinen Rintalan talon, joka lepäsi nöyrästi matelevan Pyhäjoen rannalla. Tulva-aikoina jokea käytettiin uittoväylänä, ja sitä pitkin tuotiin tukinippuja suoraan kirkonkylän rannalla ulvovalle sahalle. Vaikka oli pyhäpäivä, Eevertti oli äkeissään. Harmaat viikset heiluivat vihaisesti puhetulvan virratessa talon toiseen nurkkaan ainoa kuulijan hämmennellessä rauhallisesti puuropataa. Riika oli hiljaa. Hän tiesi, kuinka suuri asia Tapanille oli hanurin soitto, mutta siunaili itsekseen soittohommaan uhrattua aika, jok

Viimein tulee hännän huippu pikku Ville liukas liukku Smolnan tuiskea rakki. Tämä Juhani Ahon hahmo jakoi alatyylisiä kommentteja viime perjantain A-studion istunnossa soimalla ay-liikettä lakkoherkiksi palatsiherroiksi Hakaniementorin laidalla, jotka ajavat vain omia etujaan komeissa huoneissaan. Teollisuuden Aalto yrittäessä selittää, kuinka ennenkuulumatonta hallitukselta oli kirjata lakiin mojova määrä työehtojen heikennyksiä ilman että, niistä edes neuvoteltaisiin ay-liikkeen kanssa. M. Pentikäinen vänkäsi vastaan hyrisemällä vieressä, kuinka ay-väki oli marssinut ulos neuvotetuista ovat paukkuen. ”Ei halua edes neuvotella”, pauhasi Pentikäinen. Ulkopuolisen realistinen kuva tilanteesta on, että hallitus on ensin naulinnut hallitusohjelmaansa tämän keväisen palkkamallinsa ja jos neuvottelut pidetään, ne ovat lähinnä kosmeettisia, koska hallitus jatkuvasti korostaa, ettei mallista luovuta. Mistä siis neuvoteltaisiin. Ei siis mistään. Tässä välissä on syytä hyräillä vielä kerran O

Ylen Jälkiviisaat oli viimoissaan, kun presidentiksi ei valittu kaikkien jyväjemmarien tuntemaa lihansyöjä Tehniä, vaan Studerius. Tämä mies on Soinin sanoin niin suuri, että mennessään Pohjanmaalle hänet pitää pönkätä latoon tunniksi ennen Laihian torin puhettaan. Saman latoon, jossa Sipilä harjoitteli valtiopäivien avauspuhettaan. Siksi siitä tuli sutta ja silppua, vaikka silppukone oli huollossa Keravalla. Kun kaikki alkaa mennä pieleen, siinä mene matalaksi myös Limingan pellot paljastaen samalla kepun suuren haaveen rakentaa mainitun pitäjän merenrantaan Euroopan suurimman lentokentän tuomaan kepun äänestäjiä Kongosta Kulmunia äänestämään. Tästä ladosta tulee myöhemmin pyhäinjäännös inspiroimaan, kuinka puolue paisuttuaan isoksi voi myös samoilla tulilla näivettyä sitruunaksi ilman, että äänestäjät eivät huomaa mitään, sillä niin suuri oli pelko vielä tupailloissakin.  Tällä välin kaikki nuoret miehet olivat jo Mäntsälän kohdalla menossa heinäseipäät olalla etsimään kesämökkejä, j

Sisimmässäni tuntui sillä hetkellä, kuin Aristoteles olisi seissyt edessäni tutkimassa henkilöllisyyttäni. Professori Lehto kysyi, voidaanko hallintouudistus ja talousuudistus viedä yhtä aikaa läpi. Professori Vala epäili uudistusten tiedepoliittisia vaikutuksia. Niiniluoto pelkäsi dogmaattisuutta. Raimo Väyrynen vain hymyili salaperäisesti. Keskustelun jälkeen puheenjohtaja sanoi lakonisesti vailla mielenkiintoa, että aisa lykätään, ja hallintojohtaja Esko ryhtyi taluttamaan konsulttia ulos. Olin jälkeen päin omituisen kiihtymyksen vallassa monta tuntia, minkä aiheuttajaksi epäilin Lehdon hylkäämistä minut useasta tentistä peräkkäin. Seuraavana päivänä hallintojohtaja Esko soitti ja sanoi konsistorin ottaneen samassa kokouksessa asian uudelleen esille ja hyväksyneen sen. Lykkäys olisi vain tekninen keino sada harkinta-aikaa ilman konsultin läsnäoloa. Lähde: Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen

Seurasin siskoni kanssa viikkokäynneillä isän asumistouhuja ja miehen vaitonaista olemusta, ja mielessämme kävi, miten hän selviytyisi siellä yksin. Juttumme pyörivät enimmäkseen sota-asioissa ja hänen Amerikan elämisessään. Välillä hän oli asunut Kuubassa ja toisinaan Kanadassa, jossa ei ollut kuin 100 000 jänistä. Hän puhui usein tyttöjen vierailuista ja heidän leipomisistaan. Meidän piti ostaa tätä leipomista varten joka viikko viisi kiloa sokeria. Ei siellä leipomisesta jälkiä näkynyt. Ainut epäily oli jonkin asteinen hyväksikäyttö. Epäilyjäni vahvisti vaatehuoneeseen kätketty sadan litran rankkitynnyri, jonka tuoksu oli johdettu tuuletuskanavaan. Hylyllä oli myös pontikankeittolaitteen tislausputkisto lämpömittareineen. Lähde. Konsultin muistelmat 

Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä

Ilmapiiri oli vapautuksen huumassa innokas monien vanhojen perinteisten laitosten etsiessä kilvan, minkä osan toiminnasta ne voisivat järjestää yhtiön tai liikelaitoksen hoidettaviksi tai vähintäänkin maksulliseksi palvelutoiminnaksi. Eduskunnan hallintovaliokunta piti jopa lupariihen turhien lupien poistamiseksi, mutta tulokset olivat laihoja. Ojalan kanssa ehdottamani apteekki-, taksi- ja linja-autolupien poistaminen sai tyrmäävän vastaanoton apteekkariliitolta ja liikenneministeriön ylijohtaja Harri Cavénilta. Talvella keskusvirastohanke jatkoi sinnikkäästi hallitun rakennemuutoksen läpiviemistä energisen ja huolellisesti asioihin perehtyvän Mauri Pekkarisen puheenjohdolla. Hän oli malliesimerkki määrätietoisesta ja asioihin perehtyvästä ministeristä. Istunnot pidettiin kokoushuone Markassa perjantaisin kello 14. Asiat sinne tulivat sitä mukaan kuin keskusvirastohanke eteni. Valiokuntaan tuotiin myös muita ajankohtaisia asioita päätettäviksi, jos puheenjohtaja Pekkarinen ja varapuhe

Kun aloitin kansakouluun, äiti oli jo terveen kirjoissa ja parantunut keuhkotaudista, eikä hänen enää tarvinnut syödä eri astioista kuin muu talon väki. Koulua pidettiin Purala-nimisen talon tuvassa joen rannalla, ja talvella tuon joen mustassa avannossa me oppilaat kävimme pesemässä lautasiamme. Välitunnilla pihalle kuului kunnalliskodin hoidokkien outoja huutoja. Vasta tullut naisopetaja pelkäsi heitä ja kyseli oppilailta, ovatko hoidokit vaarallisia. Emme osannet vastata, kun mitään ei ollut tapahtunut. Toisen vuoden jouluna koin yllätyksen saadessani kuulla joutuvani toiseen kouluun. Pian tajusin koulun vaihdon liittyvän suurempaan operaatioon, jossa vaihtuisi myös majapaikkani Harmaalaksi. Se oli äidin kotitalo.  

Valtionvarainministeriön suunnittelusihteeristöön oli ajamittaan muodostunut sanaton hierarkia, kuka voi mennä puhumaan minkin tason aiheista. Tasot olivat seuraavat alimmasta ylimpään: tilipuitteet, raportointi, laskentatoimen hyväksikäyttö, suunnittelujärjestelmä ja johtaminen. Sen sijaan, että tulokkaana olisin tyytynyt tilipuitteisiin, aloin tyhmyyttäni puhua johtamisesta ja tekemään siitä omin päin esityskalvoja. Niiden tekoon oli pakko ryhtyä, kun huomasi, että kalvoarkisto ammotti tyhjyyttään, koska kaikki pitivät esityskalvonsa visusti omissa huoneissaan lukkojen takana. Toimistopäällikköni, myöhemmin kauppakorkeakoulun professori Eeri Pitkänen, ei välittänyt, mitä puhuin missäkin tilaisuudessa. Hän tuli useasti viikossa juttelemaan vireillä olevasta ohjelmaperusteista suunnittelua käsittelevän kirjansa käsikirjoituksesta ja pyysi, että saisi käyttää siinä piirtoheittokalvoissani esitettyjä ajatuksiani. Myöhemmin minulle selvisi, ettei muilla konsulteilla ollut omia kalvosettej

Yksi hierarkioiden murtumista vauhdittava tekijä oli 1960-luvun lopulla opiskelija piireissä alkanut radikalismi. Sen mainingit tarjosivat otollista maaperää toimintavapautta salliville tai jopa sitä korostavalle johtamiselle. Samoihin aikoihin tapahtuneella vasemmistoradikalismilla ei ollut tässä murroksessa merkittävää roolia. Sen sijaan meidän ikävuosillamme oli. Olimme nuoria, kuolemattomia ja tiesimme kaiken. Vallalla oleva neutraali hallintomalli rusahteli raameistaan ja anoi meille sytykkeitä puhua uudistusten tähdellisyydestä. Vanha neutraali hallintomalli perustui siihen, että noudattamalla vain säädöksiä ja ohjesääntöjä kansalaiset saisivat oikeudenmukaiset palvelut. Pidimme tämän koulukunnan kannattajia vanhoillisina. Mielestämme heidän uudistushankkeillaan oli kyllä pitkät varjot, mutta valot olivat matalalla. Näin ajattelimme, vaikkei meillä yhtenäistä hallintomallia ollutkaan tarjolla heille.