Jos ei ole kritiikkiä, ei ole mielenkiintoa. Poliitikkoihin siis kohdistuu huomiota ja se he saavat medialta palstatilaa ja kansalta sapiskaa. Sen takia he ovat kehittäneet itselle retorisen kaavun, joka suojassa he puhuttelevat veronmaksajia, rakkaita alamaisiaan.      Katainen ei syyllistänyt finanssikriisistä kansaa vaan ulkopuolista maailmaa Sipilän laskiessa tuomion kätensä asiasta kansan päälle. Talouspuheet ovat metaforatasolla muutenkin uskonnollissävytteisiä. Sipilän ja Orpon lausunnot leikkauksista ja vyönkiristämisestä muistuttavat pelastuskeromusta, jonka osana Soinin veneveron tulemisen kaltaiset julistukset muistuttavat katselmuksen kohtaloa. Tämä lupauksen Soini myöhemmin vesitti mystisillä sanasekoitus loitsuillaan. Soinnin takinkääntötemppua ei hän saanut peitettyä, vaikka perustelujen julkistamisessa oli lähes papillien poljento. Sanni Grahn-Laasosen meni vielä pidemmälle hänen kirjoittaessa Paavalin tavoin paimenkirje...