Jutta Urpilaisen komisarius on haastava. Kun tarkastellaan tämän tyyppisen luottamustoimen poweria, perinteisesti on ensimmäisenä katsottu, paljonko siihen liittyy lainsäätäjän ja paljonko budjettipäättäjän valtaa. Tästä näkökulmasta katsoen Urpilaisen valta ei lompsaa pullista.      Näköala muuttuu toiseksi, kun astutaan areenalle. Härkä on odotettua suurempi. Kiinalaiset ovat valloittamassa maanosaa ovelalla taktiikalla. He pyrkivät esiintymään lempeinä investoijina, joiden lopputuloksena on universaalia hyvää, mikä resonoi elintasoja kohottavan globaalin hyväntekijän roolin kanssa, etenkin Afrikassa. Yksi Urpilaisen porukan agendan julkilausumaton tehtävä lienee on pyrkiä nostamaan entistä konkreettisemmin, mutta hienovaraisesti esille Kiinan afrikkastrategian uhat.      Finanssikriisin 2008 jälkeen Kiina on määrätietoisesti ja osin myös varoen edennyt   globaaliin hegemoniaan tähtäävään toimintamalliin. 2010-luvun lopulla siih...

    Akatemia professori Tuori pohdiskeli Ylen 17.7 verkkosivuilla, miksi media ja etenkin taloustieteilijät rinnastavat Kreikan yksityiseen velalliseen, joka on lainan antajan armoilla. Hänen perustelunsa tätä vastaan olivat EU-tason monet valtiota ja sen kansalisia suojaavat sopimukset.      Täten rinnastus yksityiseen velalliseen on omituista, etenkin kun näiden sopimusten noudattamisessa muissa kuin kreikkatapauksissa noudatetaan moraalioppia ja anteeksiantamista.      Eihän Kreikka-kysymystä raamattu kädessä ratkaista, mutta jos tapaukseen sovellettaisiin moraalisääntöjä, jonkun tason armahtaminen olisi paikallaan. Tapahtukoon se vaikka sen nimissä, että maa ei kykene milloinkaan maksaan velkojaan.