Ylen Jälkihiki oli aamulla niin pöhinöissään, että nimeltään tuntemattomaksi jäänyt naisjäsen oli vaiti, mikä vahvisti hänen asemaansa puolueessa, mutta vieroitti hänet suuria urheilufilosofisia kysymyksiä pohtivasta salamafiasta kohottaa futiksen arvostusta. Sinetiksi futiksen arvostukselle jäsen Y tokaisi, että mieluimmin hän pitää myllynkiveä viikon kaulassaan, kuin on missään tekemisessä ”Futis nousuun Suomessa” hankkeen kanssa Tämä kysymys oli niin arkaluonteinen, että tuomarit ympäri Suomen olivat valmiit hyväksymään KPT:n maalit, vaikka pallo ei ollut saavuttanut edes rangaistuspotkualuetta, sillä peliväline oli ollut koko aja tuomarin käsissä. Juha Vainion henki siis elää. Tämä kolmoisstrategia kehittää ja edistää futista ja samalla lamannuttaa pesistä oli kuin suoraan, ikävä kyllä jo ajattelemasta lakanneen, suurgurun miljoona painoksisen käsikirjan lehdiltä ”Itkuiikat pois Suomifutiksesta”.   Jäsen K, josta ei saa sekoittaa valtavista yhtäläisyyksistä huolimatta, Kafkan...

Lapset ovat luonnostaan eläviä ja myös liikunnallisia leikeissään. Hyvä fysiologinen moottori kantaa pitkään elämässä. Tämä tiedetäään. Tiedetään myös, että monet vanhemmat haluavat lastensa harrastavan urheilulajeja, joissa voi saada jopa kansainvälistä menestystä. Suositaan monien lajien harrastamista oman lajin löytämiseksi. Tähän asti on kaikki hyvin. Mutta kun 13-vuotias tyttö tai poika harrastaa säbää, futista ja lätkää 20 tuntia viikossa  oman lajinsa löytämiseksi, ollaan ylitetty fyysisen rasituksen sietoraja. Sama tapahtuu 12-vuotiaan lopetettua futiksen, koska kuusi kertaa viikosssa kolme tuntia kerralla vie ajan tavata kavereita. Yllä todettu olisi vielä joten kuten siedettävää, jos lapsella olisi sanan sijaa harrastuksissaan. Mutta silloin  kun  vanhemmat itse haluavat pakolla tällaista rääkkiä lapsilleen, on harkintakyky pettänyt. Eivät lapset harrasta vanhempiaan, vaan itseään varten. Tämä on moneen kertaan jauhettu aihe palavereissa. Mikä siinä kuitenk...