Päivän HS:ssä oli juttu, kuinka eräs Helsingin poliisilaitoksen rivipoliisi oli arvostellut laitoksen johtamistapaa, ja oli tästä joutunut puhutteluun laitoksen imagon tahrimisesta. Konsultoin muutama vuosikymmen sitten laitoksen johtoa. Siinä huomasin, kuinka sisään päin kääntynyt laitos oli omissa johtamis- ja esimieskäytännöissään. Vallitsi pelon tunnelma. Kuvaava oli, että eräs komisario, joka vastasi tasavallan presidentin turvallisuudessa suurissa päämiehen esiintymistilaisuuksissa ja sen jälkeisissä kuljetuksissa, oli Tallukan seminaarissa aivan omissa ylimielisyytensä sfääreissä, ja kuinka epämiellyttävästi vapaamuotoinen illanistujaistilaisuus järjestettiin. Ohjelmassa oli pakollinen pornofilmin katsominen koulutustarkoituksessa. Laitoksen komentajana toimi silloin Tapani Elomaa. (Komentaja ei sovi tämän päivän johtaja nimikkeeksi.) Toista oli KRP:n koulutuksessa. Laitosta johti silloin herrasmies Toivo Laento. Seminaari sujui hyvin ja tulosalueet saatiin määriteltyä. Näitä ...

Ylijohtaja Kähkönen ei tehnyt irtisanoutumistaan itsensä takia, vaan viraston keittämisen tähden. Konsultoin aikoina virastoa ja sain huomata, kuinka voimakkaasti siellä työtekijät arvottivat itsensä sen mukaan, mitä tehtäviä he tekivät. Arvottaminen lähti siis siitä, millä tavalla eri työntekijäryhmät pitivät ryhmäänsä parempana kuin jokin toinen ryhmä. Virastoon olikin muodostunut sisäinen hierarkia järjestelmä, jonka perusta oli lähtöisin vuosikymmenien takaisista tapahtumista ja joiden syntyperää kukaan silloin ei enää tarkasti tuntenut. Tästä seurasi eri työtehtävien arvottamista irrationaalisin perustein. Toisen työ tekeminen oli arvokkaampaa jostain syystä kuin toisen. Mitään järkiperäistä kriteeristöä arvottamiseen ei ollut, jos tällaisena ei pidetä virkaikää. Konsultoidessani siellä otettiin käyttöön tulosaluejako, joka pyrki osoittamaan, mitä tuloksia kunkin ryhmän piti saada aikaan. Tärkein tulos luonnollisesti oli vaikuttavuus. Se jakaantui eri ulkoisten ryhmien kesken. M...

Jos totta puhutaan niin, naurattaa, sillä hyvää satiiria tulikin. Siinä on liukua juonessa ja sanoissa. Ei tarvitse olla kritiikin uranuurtaja huomatakseen tämän. Onnittelut käsikirjoittajalle ja Ylelle. Jotta tämä kohtalon draama asettuisi pitkävetisyyden lähihistorian uomaan, rantavalleja on korotettava, sillä muutoin kansan kunnioitus esivallan koneistoon alkaa horjua. Totuuden virta on onneksi kiivennyt padon yli vallaten maaseudun lakeudet ja kaupunkien kadut. Tositarinalle on aina kysyntää. Tässä se ratsastaa tanner jylisten 1990-luvun hallinnon tehostamisen uustermeillä tulosjohtamisella, tulostavoitteilla ja tulosalueilla. Täytyy kuitenkin muistaa, ainakin tietää, kuinka pullollaan postit ja veeärrät olivat henkilökuntaa, kenenkään kysymättä niiden perään, mitä niillä saatiin aikaan. Turha sitä oli kysellä sillä posti ja junat kulkivat 70000 virkailijan toimesta. Kaikki muistavat 1990-luvun alun laman. Sen jälkeen alettiin kyseenalaistaa, voiko hallinto enää toimia virkailemall...

     Miksi johtaminen on aina akuutti asia? Siksi, että se on ainoa seikka, mikä ohjaa tavoitteellisesti ja yhdistää arvo- ja tunnetasolla koko organisaation saavuttamaan asetut tavoitteet.   Järjestelmät, ohjesäännöt ja käytännöt eivät tähän pysty. Asia ei muutu muuksi, vaikka tekoäly ja teknologia otettaisiin valjastettaisiin tekemään ilman ihmisen apua tuotteita asiakkaille ja markkinoille, sillä ennen pitkään ihmetellään, miksi kone takoo tarpeetonta tavaraa ympärilleen.      Asiaa voi myös lähestyä johtamisen alkuhetkestä. Johtaminen syntyy sillä hetkellä, kun joku henkilö ”niin sanotusti nousee ylös” ja alkaa tehdä tuotetta tai tuotteita muille saadakseen niistä itselleen vastiketta. Tämä on tärkeä havainto verrattaessa toisiinsa julkisen ja yksityisen sektorin johtamisen eroja.      Yksityissektorin johtaminen onkin kiinni konkreettisissa tuotteissa ja asiakkaissa. Se on nopeasti ja raadollisesti sitoutunut markkinahetkeen ja s...

     Yliopistoväki puntarissa I ilmestyi 17.8.2013 (huttunenpekka.blogspot.fi)   blogi no 32. Sen lähtökohtana oli vastata kritiikkiin, jota professori Heikki Patomäki oli esittänyt kirjassaan Yliopisto Oy lähinnä Helsingin Yliopistoa kohtaan. Patomäen kritiikki lähti siitä, että yliopistoa oli uudistettu käyttäen perustana amerikkalaisia johtamisoppeja. Vasta- argumentoin sillä, että Suomessa virstojen, laitosten sekä myös yliopistojen toiminnan laatua ja tehokkuutta pyrittiin 1990-luvun lopulla pantamaan tulosohjauksen menetelmin, johon kuuluvat mm. tulosneuvottelut ja tulosbudjetit.     Näistä ajoista yliopistoa on uudistettu monin tavoin. Yksityisen ulkopuolisen rahoituksen käytöstä on tullut jokapäiväistä, opiskelijoiden osallistumista yliopiston asioiden käsittelyyn ja tiedusteluihin on lisätty mm Yammer sovelluksellla. ETA:n ulkopuolisilta opiskelijoita voidaan periä lukukausimaksu sekä johtamisessa on siirrytty lähemmäs konsernijohtajaperusteista ...

Menin tapaamaan Ratakadulle keskusrikospoliisin päällikköä Toivo Laentoa, ja hän osoittautui jämptiksi herrasmieheksi. Hänen järjestämänsä seminaari pidettiin kunniallisessa Syvälammen motellissa, ja sen pääaiheena oli työstää keskusrikospoliisin tulosalueet ja niille tulostavoitteet. Tulosalueet voitiin rinnastaa yksityissektorin liiketoiminta-alueisiin. Keskusrikospoliisissa niitä olivat rikostutkinta, rikostorjunta ja tiedustelu ja Interpol sekä hallinto. Nämä saattoivat tuntua itsestään selviltä, mutta niiden sisällön märittely ja tulostavoitteiden asettaminen vaativat vakavaa pohdintaa ja herätti keskustelua. Ne nostivat myös esille matriisiorganisaation käyttöönottamisen mahdollisuudet. Tulosalueet olisivat matriisin toisena sivuna ja osastot toisena. Kuin sinetiksi seminaarin tärkeydelle kokenut komisario lausahti, että kaikki työmme johtui vain kolmesta syystä: rahasta, seksistä ja mustasukkaisuudesta. Seminaarin toisena aiheena oli johtoryhmätyö.