Tavallisesti käännepiste, peripetia antiikin näytelmän traaginen juonen käänne, käsitetään jyrkäksi. Olkoon käänne hidas tai nopea, se voi olla vaarallinen. Käänne voi aluksi olla niin hidas, ettei sitä edes huomaa. Näin on ollut käymässä EU:ssa.      Käännepisteen konkretisoimiseksi siinä kannattaa käsitellä nykyhetkeä ottamatta kantaa siihen, milloin muutos tapahtui.       Eurooppalainen identiteetti EU:n kansalaisuutena on lyönyt itsensä läpi eri maanosien globaaleilla arvomarkkinoilla. Yhä useampi eurooppalainen tuntee itsensä eu- eurooppalaiseksi ja hyväksyy siihen kuuluvat arvot ja on niistä ylpeä. Tämän näkee, kun kulkee eri maissa tavallisten ihmisten joukoissa toreilla ja kylillä. Monet Afrikan ja Lähi-idän maat ja jopa osa Euraasian kansalaisista pitää EU:ta ”mallimaana” ja hyvänä paikkana asua.      Finanssikurimuksen aikaan EU:n instituutiot hoitivat kriisin jotenkuten, osin kovakouraisestikin, mutta kui...

     Mieltäni oli pitkään askarruttanut hyvin yksinkertainen laskutoimitus. Miten käy, jos maailman bruttokansantuote kasvoi joka vuosi neljä prosenttia? Sadan vuoden päästä tuotanto oli kasvanut 50-kertaiseksi ja kulutus samaan tahtiin. Kahden prosentin kasvulla 35 vuoden päästä tuotanto kaksinkertaistuisi. Mikäli kulutusta ei vähennettäisi, väistämätön katastrofi oli edessä. Ihmiskunnan kymmenien tuhansien vuosien mittapuussa oli samantekevää, tuliko se 30 vai 100 vuoden kuluttua.      Uuden talouden kannattajat uskoivat teknologian tarjoavan pelastusliivit kasvuhuumaan. Tämä ei vaikuttanut kovin pitävältä mielipiteeltä. Vaikka teknologia kehittyisikin millaiseksi taikavoimaksi tahansa, ihmisten ahneus ja finanssivoimat näyttivät muodostavan tappavan yhdistelmän kansatalouksien kaatamiseksi ja tuloerojen yhä suuremmaksi kasvattajaksi ihmisten, valtioiden ja maanosien välillä. Tuhon estämiseksi tarvittaisiin globaaleja moraalisääntöjä.

Tunnettuja tosiasioita ovat, että maapallon väkiluku on 7,2 miljardia ja ennuste vuodelle 2045 on noin 10 miljardia ihmistä. Nyt on noin miljardi aliravittua ihmistä. Niistä vuodessa kuolee nälkään noin 30 miljoona. Tämä on yhtä paljona, kuin toisessa maailman sodassa oli kaatuneita. Edelleen on tunnettua, että maapallon viljelykelpoisen maan pinta-ala kutistuu jatkuvasti ja puhtaasta vedestä tulee taistelujen kohde. Nälkäisten luurankomaisten lasten kuvat televisiossa evät enää hätkäytä ketään. Ennen valistusaikaa oli luonnollista, että nautintoja haettiin jokaiselta elämän alueelta, kaikkialta mistä niitä suinkin oli mahdollista saada. Myös niin sanotusta nautinnollisen hyvästä ruoasta, ahmien ja oksentaen. Nyt kun on ihmismoraali on kehittynyt niin pitkälle, että hevosillekin syötetään vällyjen alle värikkäitä naksuja, odottaisi myös suhtautumisen nälkäisten ihmisten ravitsemiseen kiinnitettävän  huomiota vähintäänkin yhtä paljon kuin lemmikkien ruokintaan. Olisi myös ko...

Yhtenä   keskeisenä maailman tulvaisuutta rasittavana uhkana on maailman laajuinen arvojohtamisen kriisi (Radio Classic 12.1. 2014). Perspektiiviä kriisiin tuo havainto, että Aasiassa on tulossa kulutusmarkkinoille suuri, valtavaksi   kasvava keskiluokka. Se vaatii  OECD-maiden tasoista laatua elämälleen. Yrityksille   on mutkatonta kouluttaa arvojohtamista ottamalla omistajat, johto ja työntekijät koulutusprosesseihin, joissa aihe istutetaan organisaatioon. Ei se aina ole helppoa, mutta usein siinä onnistutaan, ainakin kohtalaisesti. Mutta kyse on aina voiton kasvattamisesta. Julkisella sektorilla voidaan soveltaa samoja menetelmiä. Viime kädessä kyse ei ole organisaation arvoista vaan johtajien. Missä ovat ne vaikutusvaltaiset johtajat, jotka ajavat muutosta   maailman laajuisen työttömyyteen, tuloerojen kasvamiseen ja ilmastomuutoksen hallintaan. Sekin tiedetään, että maapallon megametropolien lukumäärä kasvaa muutamassa kymmenessä vuodessa noin 40:e...