Pitkäjänteisyys liitetään usein positiiviseen ilmaisuun kuvailtaessa henkilön tai miksei myös yrityksen toimintaan. Pitkäjänteisyys henkilön pyrkiessä johonkin päämäärään ei mielellään saisi muuttua pitkäkestoiseksi toiminnaksi, mikä enteilee pahimmillaan paikallaan junnaamista tai jopa näennäistä toimintaa tyydyttämään ympäristön toiveita tai vaatimuksia. Opiskelussa pitkäjänteisyydellä on hyvät ja ja pahat puolensa. Siinä on positiivista, että opiskelija sitkeästi ponnistelee vaihtelevalla intensiivisyydellä kohti tavoitteitaan valmistuakseen. Tällöin jos taloudellisen reunaehtojen puolesta opiskelussa voi omaksua verkkaisen, mutta samana pysyvään tavoitteeseen tähtäävän opiskelurytmin, opiskelusta voi tulla vähemmän stressaava kuin pakkoaikatauluissa eteneminen. Nykyisessä kiivasrytmisessä ympäristössä tällaista akateemista vaputta ei varmaankaan juuri esiinny, vaan ympäristön paine ja käytettävissä olevat resurssit ajavat opiskelijaa nopeaan valmistumiseen. Tämä ei tee hyvää opiske...

     Yliopistoon pääsy on vuosien varrella vaihdellut suorasta pääsystä tiukkaan tenttiin. Kun oppilaslaatu on parantunut ja osin polarisoitunut hyviin ja vähemmän hyviin ja kun samalla myös hyvien määrä on absoluuttisesti kasvanut, pääsyn rajamailla oleville tilanne on käynyt epävarmaksi. Heille tenteistä onkin tullut merkittävä ja kapea portti leveämmälle oksalle pääsemisestä. Sen sijaan varakkailla on rahaa käydä preppauskurssit.    Tutkitusti on näyttöä, että hyvin koulussa pärjänneet menestyvät myös jatko-opinnoissa. Mutta yhtälö pelaa myös toisin päin: huonosti perusopinnoissa pärjäävät voivat menestyä hyvin jatko-opinnoissa, jos vain onnistuvat pääsemään sisään korkeakouluun.    Yksi mahdollisuus oli säilyttää suoraan pääsy hyvän todistuksen saaneille ja samalla muokata heikommille pääsykoe yleistietoon ja perusjärkeilyn pohjautuen. Kysymykset voisivat olla esimerkiksi: mitä tapahtuu maapallolla, jos kuu olisi lähempänä planeettaamme tai mitä...

     Nimitykseni virkaan ei ollut kuitenkaan niin selvää, kuin olin kuvitellut. Oli vappuaatto ja viimeinen hakemuksen jättöpäivä. Huomasin tuolloin, että minulta puuttui todistus ruotsin kielen tyydyttävästä taidosta. Ainoa tähän hätään käsiini saamani kuulustelija oli vanha harmaatukkainen, kyynärpäihinsä nojaava ja kumarassa istuva mies.      Mennessäni Töölössä arvokaan kerrostalon rappuja ylös edessä menevä nainen tuli sisään samalla oven avauksella. Luulin jo rauhoittuneena, että menemme yhtä aikaa tentattavaksi. Nainen kutsuttiin kuitenkin ensin viipyen sisällä vain viisitoista minuuttia. Näin helpollako tästä pääsee, kuvittelin.      Istuessani miehen edessä edes ensimmäisistä tenttaajani sanoista en ymmärtänyt mitään. Puheeni ei luistanut lainkaan. Näytti varmalta, että tenttini tyssää tähän.      Erehdyin kuitenkin pöydän takana pysyttelevästä punanenäisestä tyypistä pahoin. ...